Tämä allaoleva asiakirja tehtiin ja pantiin Zundelsiten nettisivulle johdantona revisionistiseen ajatteluun tammikuun ensimmäisellä viikolla 1996. Se oli tarkoitettu alustukseksi Internet-väittelylle toisen websivun, Nizkorin kanssa, joka on Holokaustin puolestapuhuja.

Väittely lopetettiin sen jälkeen kun Simon Wiesenthal Centre oli saanut ilmoituksen siitä ja kävi irti-päälle-hyökkäykseen. Aluksi artikkelilla New York Timesissä tammikuun 10 päivänä 1996, jota seurasi 2000 kirjettä Internet palveluntarjoajille ja yliopistojen rehtoreille, tarkoituksena estää revisionistisen materiaalin julkaisu verkossa.

Vastavetona tähän sensurointiin bittinikkarit ja webbijournalistit kaikkialla maailmassa alkoivat suojella Zundelsiteä luomalla Zundelsite-ípeilejäí. Tammikuun puolivälistä helmikuun puoliväliin pelattiin korkeaa elektronista peliä, kun arvovaltaisimmissa yliopistoissa nousi ëpeilejäí pystyyn spontaanisti. Tiedossa on Zundelsite-ípeilejäí Australiassa asti.

Mahdollinen tulos tästä ensimmäisestä protestista Internetissä ja vastaavista taisteluista sananvapauden puolesta Netissä oli US Communications decency Act (asetus sopivuudesta tiedonvälityksessä), jonka tietyt intressipiirit runnoivat läpi Yhdysvaltain kongressissa. skettäin kolme philadelphialaista tuomaria on todennut sen perustuslain vastaiseksi.

Päätöksestä on nyt valitettu.

Taistelu sananvapauden puolesta Netissä jatkuu.

Ernst Zundel vastaa
Vastaväite n:o 1:

Ennenkuin menen itse vastaväitteisiin, haluaisin kiinnittää huomiota muutamaan tärkeään kohtaan Nizkorin yksityiskohtaisessa, laajassa yhteenvedossa:

1. Nizkor lainaa Kanadan turvallisuustiedustelun valvontakomiteaa kuvaillessaan minua "tuotteliaaksi vihakirjallisuuden julkaisijaksi". Tämä ei ole aivan totta.

Kanadassa vihakirjallisuuden levittäminen on rikos, aivan kuten pankkiryöstö ja lasten ahdistelukin. Jos minua sanotaan kirjoitetussa sanassa pankkirosvoksi, enkä ole pankkirosvo, kysymys on herjauksesta. Jos minua kutsutaan lasten ahdistelijaksi, enkä ole lasten ahdistelija, senkin on herjausta.

Kutsuitte minua elektronisessa tekstissä "tuotteliaaksi vihakirjallisuuden julkaisijaksi". Olette juuri herjannut minua.

Olen asunut ja työskennellyt Kanadassa melkein 40 vuotta, eikä minua ole koskaan tuomittu vihakirjallisuuden julkaisemisesta ja/tai levittämisestä tässä maassa. Minua ei koskaan ole edes syytetty vihakirjallisuuden julkaisemisesta ja/tai levittämisestä Kanadassa, vaikka täällä on olemassa laki sellaista vastaan.

Todellisuudessa useat oikeudelliset ja poliisielimet ovat laajojen tutkimusten jälkeen puhdistaneet minut tällaisista syytöksistä. Jos todisteita olisi ollut, viholliseni olisivat varmistaneet, että saan syytteen ja tuomion.

Minua on syytetty "väärien uutisten levittämisestä", joka on tyytymättömän juutalaisen monimiljonäärinaisen löysää puhetta. Se maksoi kanadalaisille veronmaksajille noin kuusi miljoonaa dollaria - ja miksi? Kanadan korkein oikeus päätti lopulta, että yhteiskuntaa saa rikastuttaa kulttuurillisella ja älyllisellä erilaisuudella, johon kuuluvat myös epäsuositut käsitykset historiasta ja muista, tietyille vähemmistöille kiusallisista asioista.

Seuraavassa vedän yhteen 8 kohtaa, jotka muodostavat Holokaust 101:n. Ennen sitä haluaisin kertoa, mitä tarkoitan kun puhun tietyistä henkilöistä ja ryhmistä kollektiivisesti "Holokaustin puolestapuhujina".

Käytän tätä sanontaa yleisnimityksenä kuvaamaan niitä ihmisiä, joiden edun mukaista on pitää Holokaust-myytti hengissä ja jotka toimivat poliittisesti varmistaakseen että näin myös tapahtuu.

Holokaustin puolestapuhujat on lyhennys, jolla tarkoitan ihmisrodun osaa, jossa useimmat vaikkakaan eivät kaikki ovat juutalaisia, ja jolla on ainutlaatuiset ja leimaavat sosiaaliset ja poliittiset luonteenpiirteet, ja joka on Holokaustiksi kutsutun opinkappaleen lumoissa ja omistautunut sen ylläpitämiseen.

Käytän tätä sanontaa kuvailemistarkoituksessa, kuten ëkukkaissukupolvií kuvaa hedonistista nuorisokulttuuria tai ëjet setí rikkaita.

Jätän itse kunkin ratkaistavaksi, olipa hän ei-juutalainen tai juutalainen, kuuluuko tähän ryhmään vai ei.

Se, mitä revisionistit seuraavassa tarjoavat, on revisionismin tämänhetkinen tila. Lopullista sanaa ei ole vielä sanottu. Se tulee kun kaikenlaiset ihmiset eri aloilta tutustuvat Holokaustin hämärään sisältöön ja huomaavat itse mikä on totta, mikä valetta.

Saadakseen seuraavasta kiinni olennaisen asian, lukijoiden on ymmärrettävä, että vuosikausia on jankutettu ettei revisionisteille tarvitse vastata ja on kieltäydytty edes keskustelemasta heidän kanssaan. Vuoden alussa vakavaa keskustelua suunniteltiin - tai ainakin me luulimme niin. Maailmanlaajuinen sensurointiliike päästettiin irti estämään tämä. Osittain tästä syystä Nizkor lopetti keskustelun asiasta ja väitti, että he vain "linkkasivat". On valitettavaa, ettei keskustelusta tullut mitään, mutta asiaa ei enää voi auttaa.

Nizkorin väki sanoo nyt, että he mieluummin "linkkaavat" joten annettakoon heidän "linkata". Me olisimme halunneet todellista keskustelua molemminpuolisen ja toista kunnioittavan yhteistyön merkeissä. Näin ei kuitenkaan saanut tapahtua, mutta koska lupasimme vastata väitteeseen, teemme sen nyt.

___________________________________


Pieni johdanto asiaan: Revisionismi on saanut jalansijaa älyllisenä herätysliikkeenä ympäri maailmaa. Ihmiset alkavat kysellä epämiellyttäviä kysymyksiä Holokaustista. Sen puolestapuhujat eivät enää voi jättää huomiotta maailmanlaajuista mielenkiintoa tosiasioihin jotka ympäröivät ëHolokaustiiní liittyviä hämäriä väitteitä ja huutaa: "Antisemitismiä!"

Pohjimmiltaan revisionistien väitteet voidaan jakaa kahdeksaan melko selvään alueeseen, joita käsitellään alla: