1.
revisionistien
väite:
Holokaust on
käyttökelpoista
sodanjälkeistä propagandaa, joka alkoi
järjestelmällisenä
sisäpiirin kampanjana toisen maailmansodan
aikana. Se oli yksi rahapiirien taktinen keino
pitää omat joukot koossa ja saada
maailma, erityisesti Amerikka, mukaan sotaan
josta loppujen lopuksi tuli
veljessota.
Tämän propagandan periaatteena oli:
"Tehdään vihollinen, jotta voimme
tappaa vihollisen."
Miten tämä tehtiin? Vanhoilla,
koetuilla keinoilla.
Monimutkainen sota-ajan propaganda vihollisen
väitetyistä "julmuuksista" ei ole
mitään uutta. Se on tehokas
psykologinen ase, jota yleisesti
käytetään pitämään
omat joukot kuumina jotta ne uskovat
taistelevansa oikeutetun, isänmaallisen
asian puolesta. Vihollisesta tehdään
läpeensä paha
järjestelmällisten, julmuuksista
kertovien tarinoiden avulla. Media toistaa
uudelleen ja uudelleen, miten julma ja paha
vihollinen onkaan.
Tätä taktiikkaa liittoutuneet
käyttivät laajasti. Tässä on
yksi todiste:
Helmikuun 29 päivänä 1944
Britannian tiedotusministeriö lähetti
seuraavan viestin maan papiston johdolle ja
BBC:lle:
Sir,
Ministeriö on määrännyt
minut lähettämään teille
seuraavan kiertokirjeen:
Usein kunnon kansalaisten ja hartaiden
kristittyjen velvollisuus on sulkea
silmänsä ympärillämme
olevilta omituisuuksilta.
Mutta tulee aika, jolloin sellaiset
omituisuudet, vaikka ne edelleen julkisuudessa
kiistetäänkin, on otettava huomioon,
kun meitä vaaditaan toimimaan.
Tiedämme itse Venäjän
bolshevikkidiktaattorin hallitsemiskeinoista
esimerkiksi pääministerin kirjoitusten
ja puheiden perusteella viimeisten
kahdenkymmenen vuoden aikana. Tiedämme,
miten Puna-armeija toimi Puolassa 1920 ja aivan
äskettäin Suomessa, Virossa,
Latviassa, Galitsiassa ja Bessarabiassa.
Meidän on siksi otettava huomioon se, miten
puna-armeija varmasti tulee toimimaan, kun se
vyöryy keski-Eurooppaan. Ellei
varotoimenpiteisiin ryhdytä, siitä
ilmeisen
väistämättömästi
seuraavat kauheudet vaikuttavat yleiseen
mielipiteeseen tässä maassa
tarpeettomasti.
Emme pysty muuttamaan bolshevikkeja, mutta
voimme tehdä parhaamme
säästääksemme heidät -
ja itsemme - heidän tekojensa seurauksilta.
Viimeisten kahdenkymmenenviiden vuoden aikaisten
paljastusten johdosta pelkästään
asioiden kiistäminen ei ole vakuuttavaa.
Ainoa vaihtoehto on siirtää
yleisön huomio pois koko asiasta.
Kokemus on osoittanut, että paras tapa
siirtää huomio muualle on vihollista
vastaan suunnattu, julmuuksista kertova
propaganda. Pahaksi onneksi kansa ei
enää ole yhtä altis sille kuin
"ruumistehtaan", "pahoinpideltyjen
belgialaisvauvojen" ja "ristiinnaulittujen
kanadalaissotilaiden" aikaan.
Pyydämme siksi vakavasti
yhteistyötänne kansan huomion
kiinnittämiseksi pois Puna-armeijan
tekemisistä tukemalla täysin
sydämin niitä erilaisia
syytöksiä saksalaisia ja japanilaisia
vastaan, joita ministeriö on pannut ja
tulee panemaan liikkeelle.
Kun osoitatte ottavanne ne todesta, muutkin
voivat vakuuttua asiasta.
Kunnioittavasti
(allekirjoitus)
H. Hewet, apulaissihteeri
Kirjeessä oli seuraava
jälkikirjoitus:
Ministeriö ei voi ryhtyä
minkäänlaiseen kirjeenvaihtoon
tämän tiedonannon johdosta. Se tulee
paljastaa vain luotettaville henkilöille.
(Rozek, Edward J., Allied Wartime Diplomacy: A
Pattern in Poland, John Wiley and Sons, NY,
sivut 209-210)
Tämä on aivan
ällistyttävä asiakirja. Kirje on
vankkana todisteena siitä, että toisen
maailmansodan aikana liittoutuneet
käyttivät julmuuksista kertovaa
propagandaa Hitlerin Saksaa vastaan
siirtääkseen oman kansansa huomion
pois niistä julmuuksista, joita teki
pääasiassa, muttei
pelkästään, Puna-armeija -
heidän ëtoverinsaí! -
tunkeutuessaan Eurooppaan, kun Hitlerin sota
lähestyi loppuaan.
On kuitenkin huomattava, että
kirjeessä ei ollut mitään
mainintaa ihmisten tappamisesta kaasulla.
Miksei? Koska typerä julmuuksista kertova
propaganda on taas jotakin muuta.
Kaasukammioväitteen levittämistä
oli vähän aikaa kokeiltu, mutta se
hylättiin nopeasti liian uskomattomana. Jos
tarinat julmuuksista ovat niin
törkeitä, mahdottomia ja
epätodellisia etteivät ajattelevat ja
tuntevat ihmiset yksinkertaisesti voi nielaista
niitä, ei ole armeijan johtajan edun
mukaista yrittää
syöttää heille sellaisia
ërikoksiaí.
Alkuperäisen
ëkaasukammioí-väitteen tapaus
oli tällainen:
Todellisuudessa Britannian
tiedotusministeriö pyysi aluksi maan
papistoa auttamaan ëkaasukammioistaí
kertovan tarinan levittämisessä, jonka
ministeriö oli suunnitellut panevansa
liikkeelle. (Rozek, Edward J., Allied Wartime
Diplomacy, sivut 108-110, John Wiley and Sons,
New York) Alusta alkaen se kuitenkin arvioitiin
liian ongelmalliseksi ja eriskummalliseksi ja
vedettiin siksi nopeasti pois, koska siitä
olisi voinut tulla strateginen
häiriötekijä.
Jotkut ëvähäisemmätí
niinsanotut ërikoksetí, joita
ihmiset olivat halukkaita nielaisemaan,
jäivät henkiin ja kukoistivat hetken -
jotkut pitempään kuin toiset.
Näin kävi sekä ensimmäisen
että toisen maailmansodan aikana.
Monet vanhemman sukupolven edustajat sekä
Euroopassa että Amerikassa muistavat
vielä elävästi esimerkiksi
liittoutuneiden ensimmäisen maailmansodan
aikaiset karmeat propagandaväitteet
saksalaisista. "Ruumiita saippuatehtaille",
"belgialaisten vauvojen irtihakatut kädet",
"ristiinnaulitut kanadalaissotilaat" -
tarinoita, jotka kaikki osoittautuivat valeiksi
ja joiden johdosta jotkut liittoutuneiden
valtiomiehet sodan jälkeen jopa
esittivät saksalaisille
anteeksipyynnön.
Jotkut muistavat jo 1917-18 jopa silloisen New
Yorkin osavaltion kuvernöörin
uskomattoman, hysteerisen väitteen, jonka
mukaan saksalaiset olivat "tuhonneet miljoonia
juutalaisia."
Vielä paljonpuhuvampi on väite
"kuudesta miljoonasta"! (Glynn, Martin, The
Crucifixion of the Jews Must Stop, The American
Hebrew, 31. lokakuuta 1920)
ëKuuden miljoonaní tarina on
nimittäin vanha. Hyvin vanha.
Sitä oli tarjoiltu aikaisemminkin.
skettäin julkaistussa kirjassa
nimeltään Keystone of the New World
Order: The Holocaust Dogma of Judaism,
kirjailija Ben Weintraub huomauttaa, että
luvulla on todellisuudessa myyttinen merkitys.
Se perustuu kabbalistisiin (juutalaisten
salainen oppi) lähteisiin. (Weintraub, Ben,
The Holocaust Dogma: Keystone of the New World
Order, Cosmos Publishers, 1994)
Pahaksi onneksi tarvittiin herkkäuskoisia,
järjestelmällisesti harhaanjohdettuja
ihmisiä - jollaisia on olemassa
tänä päivänäkin -
sekä korruptoituneen, sylikoiran lailla
käyttäytyvän median
hellittämätöntä aivopesua,
jotta valetta on voitu
pakkosyöttää vuosikymmenien ajan.
Ensimmäisen maailmansodan aikana ei ollut
sähköistä mediaa. Toisen
maailmansodan jälkeen tästä kelpo
tarinasta pyyhittiin pölyt ja se otettiin
taas kerran käyttöön saksalaisia
vastaan.
Valtava psykologinen päällekarkaus
alkoi kuitenkin vasta, kun keksitty
televisiosarja Polttouhrit (Holocaust)
esitettiin kaikkialla maailmassa arviolta 100
miljoonalle ihmiselle. Seuraavaksi tuli
Schindlerin lista. Lisäksi on ollut
tuhansia muitakin filmejä, jotka eivät
tehneet yhtä pahaa jälkeä, mutta
ovat olleet yhteisvaikutukseltaan tuhoisia.
Yksi asia on tehtävä selväksi: Ei
olisi epäröity
hetkeäkään käyttää
vanhaa tarinaa ëkaasulla
murhaamisestaí sodan aikanakaan, jos se
suinkin olisi tuntunut uskottavalta. Kuitenkin
jo sodan aikana liittoutuneiden johto
(Churchill, Roosevelt) sekä katolisen
kirkon johto (mukaanlukien Paavi Pius XI)
tiesivät monien tiedustelulähteiden,
vakoilijoiden sekä leirien asukkaiden
joilla oli radiolähettimiä (ml.
sotilaat, papit, myös ne joille paikalliset
sotilas-, poliisi- ja vartiohenkilökuntaan
kuuluvat kävivät
ripittäytymässä) kautta, ettei
mitään
järjestelmällistä
joukkotuhoamista kaasulla tai millään
muullakaan tavalla tapahtunut näissä
leireissä.
Miten he tiesivät?
Liittoutuneiden johtajilla oli yksityiskohtaisia
ilmakuvia, joista yksikään ei
vahvistanut esimerkiksi rabbi Stephen Wisen tai
muidenkaan eri maissa olevien
sionistiagitaattoreiden silloisia
hysteerisiä väitteitä. Ne
eivät yksinkertaisesti olleet totta!
Kaasulla ei tapettu ihmisiä, vaan
ainoastaan täitä! Juttu oli kuin
juusto, jossa oli paljon reikiä. Ja
sitä pidettiin ongelmallisena.
Seurauksena tästä liittoutuneiden
johto nimenomaisesti poisti kaikki viittaukset
ëkaasukammioihiní sodanaikaisesta
julmuuksista kertovasta propagandastaan, jopa
diplomaattilähetyksistä, koska
todisteet puuttuivat. (Allied Diplomacy in
Wartime, Samisdat Resource Book, sivut
108-110)
Elokuussa 1943 liittoutuneet
päättivät virallisesti, ettei
väitettä ëkaasukammioistaí
käytetä Natseja vastaan painetussa
sanassa, syynä
"riittämättömät todisteet
oikeuttamaan väitteet teloituksista
kaasukammioissa." (Foreign Relations of the
United States Diplomatic Papers, 1943, Samisdat
Resource Book)
Liittoutuneiden ja Paavin ei tarvinnut
kiistää sellaista mitä ei
tapahtunutkaan - muualla kuin sionistien
kuumeisissa aivoissa heidän juonitellessaan
kokoon ainutlaatuista ëuhriuttaí,
joka tähtäsi Israelin valtion
perustamiseen ja sodanjälkeiseen
poliittiseen hyötyyn (mukaanlukien
valtaisat sotakorvaukset Saksalta).
Tästä syystä tarvittiin syyte
juutalaisten kansanmurhasta.
Ja kuten selitämme lähemmin,
Nürnbergin oikeudenkäynnit perustuivat
noihin syytöksiin. Sionistit tarvitsivat
tuomion kiskoakseen
ësyyllisyysrahatí liittoutuneiden
luomalta pelkurihallitukselta.
___________________________________
Keskustelua tästä ja monista muista
Holokaustia koskevista peruskysymyksistä
löydät lukemalla koko 66
kysymystä / vastausta sarjan
Zündelsite-Nizkor
Rebuttalsíista.
|