On rohkaisevaa kehitystä, kun Holokaustin puolestapuhujat yleensä lopulta myöntävät, että todellisuudessa ei koskaan ollut Johtajan määräystä tuhota juutalaiset. Revisionistit ottavat itselleen kunnian siitä, että ovat saaneet heidät myöntämään tämän.

1988 Zündelin oikeudenkäynnissä puolustusasianajaja Christie asetti yliolanheittimelle kalvon, jossa luki:

Väitetty juutalaisten tuhoaminen

Ei määräystä
Ei suunnitelmaa
Ei budjettia
Ei asetta
(Ei asiantuntijan raporttia jossa sanottaisiin: "Tämä oli tappamiseen tarkoitettu kaasukammio")
Ei ruumista
(Ei ruumiinavauspöytäkirjaa jossa sanottaisiin: "Tämä on tai oli myrkkykaasulla tapetun ihmisen ruumis")

tästä väitetystä joukkotuhoamiskampanjasta!

Se, että sellainen määräys oli olemassa, oli vuosikymmenien ajan usein toistettu väite ja monet ihmiset uskovat siihen yhä. Tri Raul Hilberg, tunnettu ëHolokaustin paavinaí, koska hän on kirjoittanut The Destruction of the European Jews (Euroopan juutalaisten tuhoaminen, josta käytetään usein nimitystä ëHolokaustin raamattuí); mies jota laajalti pidetään N:o 1 asiantuntijana Holokaust-asioissa, on onnistunut tuomaan Holokaust-havaintonsa vähän lähemmäs faktoja, revisionistien ansiosta. Todiste:

Kirjansa The Destruction of the European Jews vuoden 1961 painoksessa Tri Hilberg kirjoitti että oli olemassa kaksi Hitlerin määräystä. (Hilberg, Raul, The Destruction of the European Jews, Quadrangel, Chicago, sivu 177)

Ernst Zündelin vuoden 1985 oikeudenkäynnissä Hilberg väitti edelleen, että määräykset olivat olemassa, sanoen että hän ei aikonut korjata sitä mitä kirjoitti vuonna 1961 kirjansa tulevassa uudessa painoksessa. (Did Six Million Really Die? Todistusraportti kanadalaisessa "väärien uutisten" oikeudenkäynnissä Ernst Zündeliä vastaan, 1988, toimittanut Barbara Kulaszka, sivut 851-852)

Vähän todistuksensa jälkeen Hilberg eteni siten, että poisti kaikki viittaukset Hitlerin määräykseen uuden, vuonna 1985 julkaistun painoksen tekstistä. (Hilberg, Raul, The Destruction of the European Jews, Holmes & Meyer, New York, 1985, sivu 402), ks. Did Six Million Really Die? Todistusraportti kanadalaisessa "väärien uutisten" oikeudenkäynnissä Ernst Zündeliä vastaan, 1988, toimittanut Barbara Kulaszka, sivut 112-113)

Tässä uudessa painoksessa viittaus ëHitlerin määräykseení on haudattu alaviitteeseen, joka on nyt tällainen:

"Täten syntyi ei niinkään toteutettava suunnitelma, vaan uskomaton yksimielisyys, konsensus, kaukaisen byrokratian ajatustenluku." (Did Six Million Really Die? Todistusraportti kanadalaisessa "väärien uutisten" oikeudenkäynnissä Ernst Zündeliä vastaan, 1988, toimittanut Barbara Kulaszka, sivut 112-113)

"Eikö tähän kuulunut myös nyökkäyksiä ja silmäniskuja?", kysyi Zündelin puolustusasianajaja, Douglas Christie, vuoden 1988 Zünder-oikeudenkäynnissä. Lukija arvatkoon.

Kuiskailivatko natsit toistensa korvaan miten miljoonia ja taas miljoonia juutalaisia tuhottaisiin? Uskottavaako? Ehkä sitten pääsiäispupukin on!

Jopa Holokaust-historioitsija Christopher Browning huomasi tämän suurena tulkinnan muutoksena Hilbergin teoksessa, puhuen kolleegastaan "muutettuna Hilberginä". (The Revised Hilberg, Simon Wiesenthal Vuosikirja, Volume 3, 1986)

Niinpä nyt sekä ystävät että viholliset ovat sopineet asiasta, lukuunottamatta niitä jotka eivät vieläkään ole tajunneet ettei Johtajan määräystä ollut.

Se, mitä vielä on jäljellä, on kaksi tulenarkaa sanaa: ëLopullinen ratkaisuí tai, saksaksi, ëEndlösungí.

Katsotaan niitä.

On totta, että sanoja ëEndlösungí tai ëlopullinen ratkaisuí käytettiin juutalaisista puhuttaessa. Entä sitten? Todistaako se mitään? Tarkoittaako se ëtuhoamistaí? Tarkoittaako työttömyysongelman ëlopullinen ratkaisuí sitä, että hallitus aikoo tuhota kaikki työttömät?

Sodan aikana sanontaa käytettiin Kanadassa puhuttaessa japanilaisista, eikä kukaan väitä tänä päivänä että Kanada hautoi kansanmurhasuunnitelmia kaukoidän ihmisten pään menoksi!

skettäisessä TV-dokumentissa Kanadan sodanaikaisesta politiikasta japanilaista syntyperää olevia kanadalaisia kohtaan paljastettiin asiakirjoja, joissa puhuttiin ëlopullisesta ratkaisusta japanilaisongelmaaní - joka oli uudelleensijoittaminen, kansalaisuuden riistäminen ja Kanadan japanilaisten karkoitus Japaniin. Tämä oli tarkalleen kuin Saksan juutalaispolitiikka - melkein samoista syistä. Maa oli sodassa ja juutalaiset nähtiin vahingollisiksi hallitukselle ja sotaponnisteluille - aivan samoin kuin japanilaiset nähtiin vahingollisiksi Kanadan sota-ajan politiikalle.

Saksan politiikka oli luonteeltaan paljon vähemmän rotuun ja paljon enemmän ideologiaan perustuvaa kuin Kanadan. Todistettu tosiasia on, että kymmeniätuhansia juutalaisia asui ja työskenteli Saksassa sodan aikana keskitysleirien ulkopuolella, jopa Hitlerin pääkaupungissa Berliinissä. Yksi heistä oli kuuluisa rabbi ja sionistijohtaja Leo Boeck, joka harjoitti rabbin ammattiaan vuonna 1943!

Jos epäilet tätä, tarkista Berliinin vuoden 1943 puhelinluettelosta!