Onko “holokaustin muistopäivä“ kytköksissä juutalaisten ylivallan kannattajien vallan kanssa Yhdysvalloissa? Onko se todellinen muistopäivä hirveille koettelemuksille, vai onko se vain väline, jolla voidaan hallita muita? Miksi “holokaustista“ tuli yht'äkkiä niin tärkeä ja miksi se saa sitä enemmän huomiota mitä kauemmaksi menneisyyteen se jää, toisin kuin muut vastaavat tapahtumat? Tänään historioitsija Mark Weber (oikealla) Institute for Historical Review’sta keskustelee näistä ja muista kysymyksistä Kevin Alfred Stromin kanssa.

KAS: Tällä viikolla toivotamme takaisin tervetulleeksi mikrofoniemme ääreen Institute for Historical Review’n johtajan Mark Weberin. Tervetuloa Mark.

MW: Kiitos paljon, Kevin. On ilo olla ohjelmassasi taas jälleen kerran.

KAS: Ennen kuin menemme ohjelmamme pääasiaan, Mark, niin tiedän, että tällä viikolla tulee olemaan muutama Ernst Zündeliä koskeva tapahtuma, johon instituuttinne ottaa osaa. Voitko kertoa niistä lyhyesti?

MW: Kyllä. Pian tulee kuluneeksi kaksi vuotta Ernst Zündelin pidätyksestä. Hän on saksalaissyntyinen aktivisti ja kirjoittaja, joka parhaiten tunnetaan kahdesta suuresta oikeudenkäynnistä Torontossa 1980-luvulla. Kanadan viranomaiset ovat pitäneet häntä jo lähes kaksi vuotta eristyssellissä sen naurettavan tekosyyn varjolla, että hän olisi muka jotenkin vaaraksi “kansalliselle turvallisuudelle“. Tämä on todella hävytöntä.

Luonnehtisin häntä – ja muutkin luonnehtisivat häntä – ei vain poliittiseksi vangiksi, vaan kaikista huomattavimmaksi poliittiseksi vangiksi Pohjois-Amerikassa tällä hetkellä. Tekosyy on todella typerä, siinä ei ole edes mitään järkeä, ja jopa neutraalit tarkkailijat, jotka eivät edes pidä Ernst Zündelin mielipiteistä, myöntävät tämän. Kanadan tunnetuin päivittäin ilmestyvä sanomalehti Toronto Globe and Mail, on kahdesti julkaissut pääkirjoituksen jossa sanotaan, että toimet Zündeliä kohtaan ovat hyökkäys kaikkien kanadalaisten oikeuksia vastaan, että sen takana on tekosyy, jonka motivaatioilla ei ole mitään tekemistä kansallisen turvallisuuden kanssa. Myös muut ovat puhuneet tapausta vastaan.

Tapaus on saanut hyvin vähän huomiota Yhdysvalloissa, se tunnetaan paljon paremmin Kanadassa. Mutta sen pitäisi olla myös täällä Yhdysvalloissa paljon paremmin tunnettu ja me teemme kaikkemme, että siitä tulisi tunnetumpi.

Perjantaina 4. helmikuuta aiomme pitää mielenosoituksen Kanadan konsulaatin ulkopuolella Los Angelesissa, ja samanlaisia mielenosoituksia tullaan pitämään myös muiden Kanadan diplomaattisten rakennuksien ulkopuolella Yhdysvalloissa. Tulemme antamaan kirjeen Kanadan konsulaatille, samanlaisen, jonka annoimme pari vuotta sitten juuri sen jälkeen, kun Zündel oli pidätetty.

Ja päivää ennen tätä – torstaina 3. helmikuuta – Ernst Zündelin vaimo, Ingrid Rimland Zündel Tennesseestä, tulee pitämään puheen IHR:n kokouksessa täällä Kaliforniassa, tästä löytyy lisää tietoa Internet-sivuiltamme osoitteessa ihr.org. Hän tulee puhumaan miehensä järjettömästä pidätyksestä. Yksi uskomattomimmista piirteistä tässä on se, että on hyvin epätavallista, että Ernst Zündelin kaltainen mies, joka kävi läpi kaikki normaalit toimenpiteet saadakseen asua Yhdysvalloissa, pidätetään tällä tavoin – etenkin kun hän on naimisissa Amerikan kansalaisen kanssa. Ingrid Rimland Zündel on Amerikan kansalainen.

Asiasta ei ole olemassa vielä kunnon todisteita, mutta on ollut paljon puhetta, että operoiva voima tämän kaiken takana on ollut mies nimeltään Chertoff, joka juuri nimitetty Homeland Securityn johtoon Yhdysvalloissa. Ja se on hyvin pahaenteistä; hän on rabbin poika ja hänellä on lista (syyttömistä) ihmisistä joiden perässä hän on, taistellessaan muka “terrorismia“ vastaan.

Syyte Zündeliä vastaan on erityisen hävytön. Minä kehotan kaikkia, jotka kuulevat ääneni, lukemaan lisää tästä IHR:n nettisivuilta tai Zündelin kotisivuilta, jota ylläpitää hänen vaimonsa.

Ne ovat kaksi tapahtumaa, jotka tulevat tapahtumaan täällä, ja tulee tulemaan toisia tapahtumia toisissa paikoissa, jotka ovat vastaavia.
http://www.ihr.org/news/050117.shtml
http://zundelsite.org/zundel_persecuted/jan21-04_zgram.html

KAS: Erittäin hyvä, toivota puolestani parhaat jaksamiset rouva Zündelille ja Ernst Zündelille jos olet yhteydessä häneen. Toivon myös, että tapahtumanne tulevat olemaan menestyksekkäitä.

Sanoit, että on yhteys – en tiennyt tästä – Chertoffin välillä ja sen välillä, mitä tapahtui Ernst Zündelille. Onko sinulla mitään todisteita tästä?

MW: Kyllä, on olemassa joitain todisteita. Jotkut nauhoitukset ovat tulleet päivänvaloon, jotka todistavat yhteyden Amerikan ja Kanadan viranomaisten kanssa, tarkoituksena pidättää Zündel helmikuun 5. päivä 2003 hänen kotonaan Tennesseessä. Ja Chertoff oli sotkeutunut samantapaisiin toimiin ollessaan edellisessä asemassaan. En tiedä vielä itse mistään kovista todisteista, mutta niistäkin on ollut puhetta. Joka tapauksessa, tapaus on tullut paljon pahaenteisemmäksi kun Chertoff on nimitetty uudeksi Homeland Securityn päälliköksi.

KAS: Kyllä. Se mies on fanaattinen sionisti, ja se mitä tapahtui Zündelille vaikuttaa selvästi juutalaiselta kostolta – kostolta Zündelin vastustuksesta juutalaista valtaa ja juutalaisten toisen maailmansodan mediakuvauksia vastaan.

MW: Kyllä. Zündelin tapaus on toden totta saanut jonkinlaisen erikoiskäsittelyn, koska on ennenkuulumatonta Yhdysvalloissa, että hänen asemassaan oleva henkilö pidätetään sillä perusteella, ettei hän saapunut tapaamiseen amerikkalaisen virkamiehen kanssa. Itse asiassa, sekään ei luultavasti ole totta. Mutta mitä tahansa perustetta käytettiinkin, on tämä hyvin erikoista, varsinkin kun hän on naimisissa Yhdysvaltain kansalaisen kanssa.

KAS: Hänen vangitsemisensa ilman syytettä on todella ennenkuulumatonta...

MW: Se on todella ennenkuulumatonta. Hän ei saa käyttää mustekynää. Hän kirjoittaa lyijykynällä. Hän ei saa pitää kirjoituspöytää. Valot ovat päällä 24 tuntia vuorokaudessa hänen sellissään.

KAS: Miestä kohdellaan huonommin kuin joitain murhaajia ja raiskaajia.

MW: Se on totta. Paul Fromm, joka on tehnyt hienoa työtä puolustaessaan Ernst Zündeliä ja tuonut julki hänen tapaustaan Kanadassa, on tuonut kerta toisensa jälkeen esille sitä järjetöntä käsittelyä, jota tämä mies on saanut osakseen – mies, joka on pasifisti ja jolla ei ole rikosrekisteriä ja jonka elämä on ollut avoin kuin luettava kirja – sekä sitä hellävaraista kohtelua, jota raiskaajat, murhaajat ja muut rikolliset muista maista ovat saaneet Kanadan viranomaisilta.

KAS: Todellakin.

Mark, Puna-armeijan suorittaman ”Auschwitzin vapauttamisen” 60. vuosipäivä lähestyy. Ja näyttää siltä, että tuo kvasi-uskonnollinen pyhäpäivä – holokaustin muistopäivä – tulee aikaisin tänä vuonna.

MW: (naurua) Tänä vuonna saammekin kunnon juhlallisuudet, Kevin. Holokaustin muistopäivä alettiin merkitä suurena merkkipäivänä amerikkalaisiin kalentereihin 1970-luvun lopulla ja nyt poliittiset johtajat muistuttavat meitä siitä (puolustusministeriö kehottaa armeijan yksiköitä muistamaan sitä. jne.). Tänä vuonna saamme tupla-annoksen, sillä holokaustin muistopäivän ohella, joka yleensä on huhtikuussa Varsovan geton vuoden 1943 kapinan vuosipäivänä, saamme myös paljon kuultavaa liittyen Auschwitzin leirin vapautukseen.

Joten maanantaina pidettiin suuri muistotilaisuus YK:n yleiskokouksessa, missä Elie Wiesel puhui. Ja ensimmäistä kertaa koskaan yleiskokouksessa rukoiltiin.

KAS: Joten koskaan aikaisemmin siellä ei ole ollut minkäänlaisia rukoilijoita?

MW: Niin sanomalehdet raportoivat. Joten ensimmäistä kertaa kun siellä rukoiltiin, ne olivat juutalaisia rukoilijoita. Minä luulin, että Yhdistyneet Kansakunnat tekevät eron kirkon ja valtion kanssa – mutta tässä tapauksessa, normaalit esteet olivat poissa.

Joten saamme tätä tuutin täydeltä, eikä ainoastaan amerikkalaisissa vaan myös kansainvälisissä muistojuhlissa, television ja sanomalehtien osuutta unohtamatta. PBS:ltä tuli kolmiosainen sarja nimeltä Auschwitz: Inside the Nazi State. Jopa ohjelman nimi on absurdi. Aivan sama kuin toisen maailmansodan aikaisia japanilaisten internointileirejä Yhdysvalloissa luonnehdittaisiin jotenkin tunnusomaisiksi Amerikalle tuona aikana.

KAS: Todellako?

MW: Ja se on vain pieni osa, me saamme todella suuren annoksen tällaista parhaillaan.

KAS: Se on todellakin merkki juutalaisesta vallasta – että 60 vuotta väitettyjen tapahtumien jälkeen, monien sotien ja murhien jälkeen, joista jotkut ovat suoraa seurausta juutalaisesta aggressiosta, yhden kansan sotakokemukset, siis vain yhden kansan, nostetaan ainutlaatuisiksi historiassamme, aivan kuin esimerkkinä kaikesta pahasta, jota ei saa koskaan unohtaa ja jota tulee muistaa.

MW: Kyllä, ja tätä olen painottanut useissa haastatteluissa ja muissa yhteyksissä: Että holokaustin muistopäivä, sen julkisuudessa kerrotuista motiiveista huolimatta, on todellisuudessa vain yritys luoda sympatiaa ja tukea juutalaisten sionistisille tavoitteille ja ohjelmalle.

Nyt kun tämä on sanottu, siitä kuvastuu myös, kuinka juutalaiset perinteisesti lähestyvät oma menneisyyttään. Juutalaisten menneisyys, siten kuin he sen näkevät, on pitkä sarja tapahtumia, jotka osoittavat jatkuvaa konfliktia juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä.

Tiedäthän, että kristillisen vuoden kalenteriin merkityt päivät kuten joulu tai pääsiäinen ovat tapahtumia Jeesuksen elämästä. Muslimien kalenteriin merkityt päivät tulevat tärkeistä tapahtumista Muhammedin elämässä. Juutalaisten kalenteriin merkityt tärkeät päivät ovat päiviä juutalaisten historiasta, esimerkkinä passah, jolloin Jumalan kerrotaan surmanneen kaikki Egyptin esikoiset. Tahdon sanoa, että läpi koko historian juutalaiset näkevät tämän taistelun juutalaisten ja kristittyjen välillä -- se näkyy Espanjan inkvisitiossa; juutalaisten karkottamisessa jokaisesta Euroopan maasta; Raamatussa olevan Esterin kirjan kertomuksessa, jossa Babylonian ”antisemitistinen” pääministeri tai kansleri suunnitteli tappavansa juutalaiset mutta tulikin itse tapetuksi; tietyissä muinaisen Egyptin tapahtumissa; ja tottakai, loppuhuipentumana suunnattomassa juutalaisvastaisuudessa Euroopassa 20. vuosisadan keskivaiheilla.

KAS: Voitaisiin siis sanoa, että heidän kalenterinsa on sodan, kuoleman ja uhrien kalenteri.

MW: No yksi asia, jota juutalaiset kirjailijat ovat kerta toisensa jälkeen korostaneet, on se, että koko holokaustin yksi merkittävä piirre juutalaisille on, ettei ei-juutalaisiin tule koskaan luottaa; että ei-juutalaiset ovat aina todellisia tai potentiaalisia vihollisia, että tämä viha on merkittävä osa ei-juutalaisten ja juutalaisten suhdetta aina aikojen alusta lähtien.

KAS: Se menee jo liian pitkälle, vai mitä olet mieltä? Luin juuri artikkelin australialaisesta sanomalehti The Agesta, jossa käytetään nimitystä ”holokaustiuupumus”. Luuletko, että joku kärsii nykyään ”holokaustiuupumuksesta”?
http://tinyurl.com/6tnay

MW: (naurua) Niin, se seikka, joka tässä kaikessa ei tule toimimaan on se, että olipa tämä kuinka tärkeää tahansa juutalaisille, olipa tämä kuinka ymmärrettävä juutalaiselle menneisyydelle, se ei tule toimimaan ei-juutalaisten keskuudessa koska sillä ei ole mitään todellista rajoja rikkovaa olemusta. Heidän mukaansa meidän kaikkien tulee olla hyvin, hyvin kiinnostuneita juutalaisten kohtalosta ja kärsimyksestä, enemmän kuin minkään muun kansan.

Se voisi toimia jonkin aikaa, jos joihinkin ihmisiin saisi kohdistettua suunnattoman määrän propagandaa niin kuin tässä maassa tehdään. Meillä Yhdysvalloissa on amerikkalaisilla melkeinpä refleksinomainen vaisto antaa enemmän huomiota ja sympatiaa juutalaisten huolille kuin kenenkään muiden murheille. Juutalaisten huolet ovat kuin meidän omiamme. Mutta tätä on todella vaikeaa jatkaa ikuisesti. Ja sitä on todella hankalaa pitää yllä maailmanlaajuisesti, kun suurimmalle osalle maailmasta yksi kaikista sortavimmista rosvovaltiosta on itse asiassa Israel.

KAS: Todellakin.

MW: Se on merkittävä asia. Koko maailma on nähnyt kuuluisan kuvan vuodelta 1943 jossa juutalainen poika Varsovan getossa pitää käsiään ylhäällä, saksalaisen sotilaan seistessä hänen takanaan ase kädessä. Ja tämän pitäisi herättää sympatiaa. Mutta samantyyppisiä kuvia tulee esille joka viikko, ellei joka päivä, miehitetystä Palestiinasta, israelilaissotilaiden pitäessä ei vaan passiivisesti asetta – vaan lyöden tai nöyryyttäen palestiinalaisia. Ja niissä kuvissa ei vain näy päivämäärät, ne ovat värillisiä. Ja maailma on enemmän huolissaan niistä niin kuin sen tulee ollakin, kuin siitä, mitä tapahtui Puolassa 60 vuotta sitten.

KAS: Todellakin. Olen nähnyt niitä satoja Internetissä, ne ovat todella helposti löydettävissä.

Sanoit, että tarina juutalaisten ainutkertaisista kärsimyksistä ei ole puoleensavetävä. Kanadassa oli kysely juuri toissa päivänä, jossa joka kymmenes kanadalainen ei tunnistanut juutalaisia “suurimmaksi kärsijäksi“ holokaustissa. Itse asiassa, vain 40 % vastanneista osoitti, että kuusi miljoonaa juutalaista kuoli toisen maailmansodan aikana.

MW: Haluaisin käsitellä tätä lähemmin, jos se käy. On normaalia, että ihmiset unohtavat asioita kun aika kuluu. Tämä on siis täysin normaalia. Ihmiset muistavat paremmin asiat, jotka ovat tapahtuneet ihan viime aikoina.

KAS: Tottakai.

MW: Mutta kun kyseessä on holokausti, ajan kuluessa painostus ja median omistautuminen tälle aiheelle on kasvanut.

Kaikki, jotka ovat, sanotaan nyt yli 50- tai 60-vuotiaita, muistavat, että tästä ei puhuttu juuri mitään 1950- tai 1960-luvulla. Oli jotain puhetta, mutta ei mitään sellaista, jota me olemme joutuneet todistamaan viimeisten kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana. Se lisääntyi oikeastaan 1970-luvun lopulla. Sitä edistettiin televisiossa. Joukko kirjoja on osoittanut, että Presidentin holokaustineuvosto, josta sittemmin tuli Yhdysvaltojen holokaustinmuistamisneuvosto – joka on liittovaltion virasto – muodostaminen Carterin kaudella, tarkoitettiin ajamaan juutalaisten poliittisia etuja Yhdysvalloissa tuohon aikaan.

Ja tämä on tärkeä asia: holokaustin muistokampanja ei ole mikään neutraali muistojuhla, joka ilmaisee huolta ihmisyydestä, vaan se on ilmaisu juutalaisesta vallasta. Se on tehty palvelemaan juutalaisten ja sionistien intressejä.

Juuri viikko sitten Tony Judt, joka on juutalainen opettaja ja johtaja New Yorkin yliopiston Remarque-instituutissa, kirjoitti artikkelin The Nationiin, merkittävään newyorkilaiseen aikakauslehteen. Hän sanoi: ”Shoahia (hepreankielinen sana holokaustille) käytetään usein Amerikassa ja Israelissa vaientamaan kaikki Israeliin kohdistuva kritiikki. Itse asiassa Euroopan juutalaisten holokaustia hyödynnetään nykyään kolmella tavalla: se antaa Amerikan juutalaisille erityisen takautuvan uhrin identiteetin; se sallii Israelin jättää varjoonsa kaikkien muiden valtioiden kärsimykset ja oikeuttaa omat ylilyöntinsä väitteellä siitä, että juutalaisten katastrofi oli ainutlaatuinen ja mahdoton verrata mihinkään muuhun; sekä, toisin kuin edelliset, sitä käytetään kaiken pahan vertauskuvana – aina ja kaikkialla – ja sitä opetetaan koululaisille ympäri Amerikkaa ja Eurooppaa ilman mitään viittausta asiayhteyteen tai syyhyn. Tässä holokaustin moderni välineellistäminen poliittisen hyödyn tavoittelemiseksi on eettisesti halveksuttavaa ja poliittisesti asiatonta.
http://www.ihr.org/rounduparchive/0501.shtm
http://www.thenation.com/doc.mhtml?i=20050103&c=1&s=judt

Harvinaista kuulla tällaista. On kuitenkin olemassa muita, jopa juutalaisia, jotka tekevät samoja havaintoja kuin Tony Judt tässä hiljattaisessa artikkelissaan. Esimerkiksi israelilainen holokaust-historioitsija Yehuda Bauer Jerusalemin heprealaisesta yliopistosta sanoi muutama vuosi sitten: ”Esitettiinpä holokausti sitten autenttisesti tai epäautenttisesti, enemmän tai vähemmän empaattisesti ja ymmärtäväisesti tai sitten monumentaalisena kitschinä, on siitä tullut hallitseva kulttuurimme symboli. Tuskin ehtii kuukautta kulua ilman, että uusi TV-ohjelma, elokuva tai kasa kirjoja, proosasta runouteen, käsittelee tätä aihetta.”

Toinenkin merkittävä juutalainen, Ian Kagedan, joka oli valtiollisten suhteiden johtaja Kanadan B’nai B’rithissä, puhui holokaustipropagandan tärkeydestä itäisessä Euroopassa kommunismin kaatumisen jälkeen. Olemme nähneet tämänkin ilmentyvän monilla eri tavoilla. Eräs niistä on ravistella Itä- ja Keski-Euroopan valtioita yksi kerrallaan antamaan rahaa juutalaisjärjestöille. Kuten hän kirjoitti esseessään torontolaisessa sanomalehdessä 1991: ”Itäisen Euroopan moraalisessa uudelleenrakennuksessa holokaustin aseman on oltava esillä.” Hän sanoo: ”Holokausti on läntisen sivilisaation suurin virhe ja Uuden maailmanjärjestyksen saavuttaminen riippuu siitä, mitä opimme holokaustin läksystä.” Se, mitä hän todella tarkoittaa, on se, että ei-juutalaisten täytyy oppia mitä me (eli juutalaiset) tarkoitamme holokaustin läksyllä.

Yksi keskeisimmistä filantroopeista Los Angelesin Simon Wiesenthal -keskuksessa, joka on yksi kaikkein tärkeimmistä holokaustikeskuksista ja todella kiihkeä Israelin ja sen asian puolustaja, kertoi seuraavaa – eräs juutalainen kirjoittaja lainasi tätä useita vuosia sitten New Republic -lehdessä: ”On surullinen fakta, ettei Israel ja juutalainen koulutus tai muutkaan tutut muotisanat saa enää juutalaisia kokoontumaan yhteen yhteisönsä puolesta. Holokausti kylläkin toimii aina.” Leon Wieseltier, joka häntä lainasi New Republicissa, sanoi: ”Hänen vilpittömyytensä oli virkistävää, vaikka joskin sopimatonta. Mitä tulee juutalaisten hävitykseen Euroopassa, Amerikan juutalaiset ovat liian äänekkäitä.” Tällaisia varoituksen ääniä saattaa kuulua, Kevin, mutta ääni tulee vain jatkumaan – ja voimistumaan.

On merkillepantavaa, että Auschwitzin vapauttamisen 60-vuotispäivä on saanut paljon enemmän huomiota ja näkyvyyttä kuin sen 50-vuotispäivä.

KAS: Miksi näin, Mark?

MW: Koska, kuten juutalaiset johtajat edelleen korostavat, ”älä koskaan anna anteeksi, älä koskaan unohda”. Kun he sanovat ei koskaan, he myös tarkoittavat sitä. Se on todella tärkeä asia. Se on yksi vähistä toimivista keinoista, joita juutalaisilla ja sionistisilla ryhmittymillä on vielä käytettävissään. He voivat vaikuttaa sillä jopa YK:ssa. Joka tapauksessa, ympäri maailmaa on mielestäni alettu harjoittaa vastarintaa juutalaisten ja sionistien valtaa ja päämääriä vastaan tavalla, jota en ole koskaan ennen nähnyt.

---

Älä missään tapauksessa unohda ensi viikon American Dissident Voices -ohjelmaa, jossa jatkamme keskustelua tästä eriskummallisesta ja jopa vaarallisesta holokaustin muistopäivä -farssista ja sen kytköksistä juutalaisten ylivallan kannattajiin.

Haluatte varmasti myös lukea Irmin Vinsonin syväanalyysin tästä aiheesta viimeisimmästä National Vanguard -lehdestä.

National Vanguard -lehden tammi-helmikuun 2005 numero, joka on jo 125. numeromme, on nyt saatavilla National Vanguard Booksilta.

Lehden tukkupakkaukset -- 20 kappaletta tai enemmän -- ovat myös saatavilla aina hintaan, joka on 50 prosenttia pois normaalihinnasta. Monet jäsenistämme ja tukijoistamme myyvät näitä kirpputoreilla, kulttuuritapahtumissa ja melkoinen joukko jopa levitää niitä säännöllisesti lehtikioskeihin minimaalisella voitolla. National Vanguard -lehti on korkeinta laatua oleva julkaisu sanan jokaisessa merkityksessä, lehti, jota voit ylpeästi näyttää ystävillesi ja yhteistyökumppaneillesi. Tämä numero sisältää seuraavat tärkeät osat:

Kuinka voit auttaa: Kevin Alfred Stromin pääkirjoitus: National Vanguard syntyy yhteistyöllä ja jokainen lukija voi auttaa meitä menestymään merkittävällä tavalla.

Hyökkäys taidetta ja kauneutta vastaan: Josiah Nott katsoo niitä biologisia ja kulttuurillisia syitä, jotka saavat juutalaiset taipuvaisiksi työskentelemään kauneutta vastaan ja vastustamaan kaikkia kauneuden ilmenemismuotoja, kuten me ne näemme, Lännen taiteessa.

Kylttimies: Ben Parkerin fiktiivinen katsaus mieheen, joka muutti maailmaa, vaikka hänellä ei näyttänyt olevan mitään. "Näyttänyt" on tärkeä sana tässä tapauksessa.

Tilanne kuolettava, mutta ei vakava: Kolumnisti ja sanaseppo Bob Whitaker "'Homo-avioliiton' laillisesta taustasta"; "Pikkutyrannit", katsaus siihen kuinka kanadalaisesta ja amerikkalaisesta yhteiskunnasta voi tulla kirjojapolttava sekä vankeudesta ilman syytteitä tulla todellisuutta; ja "Molemmat puolet yhtä kuin yksi puoli", jossa hän vertaa kommunistien valevaaleja amerikkalaisiin valevaaleihin.

Revilo P. Oliverin jälkikirjoitukset: "Pään hinnassa" professori Revilo P. Oliver katsoo akateemisissa piireissä vallitsevan korruption hirvittävään tapaukseen -- korruptioon, joka on johtanut tuhansien amerikkalaisten kuolemaan ja pyhän luottamuksen pettämiseen.

Holokaustin muistaminen, osa II: Irmin Vinsonin tarkka analyysi sekulaarisesta, juutalaisen etnosentrismin ajamasta uskonnosta, joka kasvaa "holokaustin" ympärille. Tämä on täsmällisin käsittely aiheesta.

Ja paljon muuta!

Voit tehdä tilauksen tai ostaa yksittäisiä numeroita tai tukkupakkauksia National Vanguard -lehdestä tässä url:ssä: http://www.natvan.com/national-vanguard/125/index.html

tai kirjoittamalla osoitteeseen:

National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA

Tilaushinnat ovat $22 Yhdysvaltoihin, $30 Kanadaan ja $40 muualle maailmaan.

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa teitä, että jatkatte vapaa-ajatteluanne.

Elie Wiesel, vasemmalla, ei ole mikään humanisti: Hänen holokaustitarinan käyttämisensä perustuu tiukasti Israelin ja juutalaisen/sionistisen agendan promotoimiseen. Oikealla puolella näkyvää National Alliancen lehtistä levitetään ymmärryksen lisäämiseksi paljon merkittävimmistä rikoksista meidän omaa väkeämme kohtaan, rikoksista, joita juutalainen media minimoi tai peittelee. Tämän päivän ohjelmassa herra Strom haastattelee johtavaa historioitsijaa, Mark Weberiä, holokaustipropagandan käytöstä juutalaisen vallan instrumenttina.

Kevin Alfred Strom: Tänään toivotamme takaisin Institute for Historical Review'n johtajan, herra Mark Weberin, toiseen osaan keskustelussamme "holokaustin muistamisesta" ja juutalaisesta ylivallasta.

Mark, näyttää siltä, että 1970-luvun jälkeen "holokaustista" on tullut todella elintärkeä osa juutalaista identiteettiä, sitä, kuinka he määrittävät itsensä kansana.

Mark Weber: Aivan. Se on todella niin suuri osa juutalaista ajatusmaailmaa, että siitä puhuminen tulee jatkumaan, mielestäni, huolimatta mistään sen hyötyyn kohdistuvista laskelmista tai siitä, kuinka paljon etua siitä on.

Joitakin vuosia sitten Abraham Foxman, joka on Anti-Defamation Leaguen valtakunnallinen johtaja, kirjoitti tämän ADL:n omaan lehteen, nimeltä ADL on the Frontline:

"Holokausti on jotain erilaista. Se on singulaarinen tapahtuma. Se ei ole vain esimerkki kansanmurhasta, vaan lähes onnistunut yritys tappaa Jumalan valitut lapset ja näin ollen itse Jumala. Se on tapahtuma, joka on antiteesi Luomiselle, kuten se Raamatussa kerrotaan; ja kuten se on suora vastakohta, joka uudelleeneletään viikoittain sapatissa ja vuosittain Toorassa, sitä täytyy muistaa sukupolvesta sukupolveen."

Se mitä tuo lainaus alleviivaa, on se, että ne voimakkaat intressit, joita juutalaisilla on -- etniset intressit, kollektiiviset ryhmäintressit -- vaativat vahvistusta, ja tämä on ainutlaatuisia, erityisellä uskonnollisella omistautumisella. Uskonnolliset näkemykset, joita muilla ihmisillä maailmassa on, ovat luonteeltaan ennenkaikkea universaaleja. Kristinusko, Islam, buddhalaisuus, ja niin edelleen omaavat universaalin etiikan, ja nämä uskonnot ovat avoinna kaikille. Juutalainen uskonto ei ole; se on etnisyyteen perustuva uskonto. Se perustuu sille, mitä juutalaiset pitävät erityisenä liittona, sopimuksena, heidän itsensä ja Jumalan välillä. Ja kun jonkun etniset intressit ja uskonnolliset näkemykset valjastetaan yhteen saman tarkoituksen ja saman suunnan hyväksi, se on hyvin voimakas asia. Ja kun Abraham Foxman puhuu tuolla tavalla, hän oikeasti ajattelee, että holokaustin märehtimiseen on oikeastaan mandaatti Jumalalta.

KAS: Puhuminen juutalaisten kimppuun hyökkäämisestä "hyökkäyksenä itse Jumalaa vastaan" -- se ei todellakaan kuulosta siltä, kuin hän sanoisi sen meille. Se kuulostaa siltä, että hän todella uskoo noin.

MW: Aivan oikein. Ja tämä oli ADL:n omassa lehdessä; sen nimi on ADL on the Frontline, tammikuun 1994 numerossa.

Tiedätkös, meitä syytetään paljon niinkutsutusta "historian uudelleenkirjoittamisesta". He sanovat, että me uudelleenkirjoitamme historiaa. Se on todella absurdia. IHR:n tarkoituksena on olla niin totuudenmukainen ja objektiivinen historiasta kuin mahdollista, ja varsinkin virallisesta tai dogmaattisesta historiasta. Ja holokausti on yksi parhaista esimerkeistä, joita tiedän siitä, kuinka historiaa on uudelleenkirjoitettu yhteiskunnassa kokonaisuudessaan.

Joitakin vuosia sitten Michael Berenbaum, joka oli U.S. Holocaust Memorial Museumin projektijohtaja ja teologian professori Georgetownin yliopistossa -- itsekin juutalainen -- sanoi näin: "Holokausti nähtiin [kerran] sivutarinana paljon suuremmassa toisen maailmansodan tarinassa. Nyt toista maailmansotaa pidetään taustatarinana ja holokaustia päätarinana."

KAS: Täsmälleen.

MW: Winston Churchill kirjoitti neliosaisen historiateoksen toisesta maailmansodasta. Dwight Eisenhower julkaisi omat muistelmansa toisesta maailmansodasta. Charles de Gaulle, Ranskan johtaja, julkaisi myös muistelmansa toisesta maailmansodasta. Missään näistä muistelmista -- ei edes Churchillin neliosaisessa, ja hän oli jokseenkin historioitsija -- ole mitään mainintaa kaasukammioista. Ja siellä on vain pieni maininta juutalaisten kohtalosta Euroopassa tuona aikana.

Tänä päivänä kuitenkin amerikkalaisia opetetaan uskomaan, että se mitä tapahti jutalaisille Euroopassa toisen maailmansodan aikana, oli käytännössä tuon kauden keskeinen tapahtuma. Se on tyypillinen esimerkki siitä todella kollektiivisesti itsekeskeisestä näkemyksestä, mikä monilla juutalaisilla on historiasta. Mutta se mikä on hämmästyttävää, on se laajuus, missä tämä erityisesti juutalainen näkemys historiasta on saanut hyväksyntää ei-jutalaisten keskudessa yhteiskunnassamme.

Onhan se ihan normaalia mille tahansa ryhmälle muistaa kuolleitaan. Mutta se mikä on perverssiä, on se kun yritetään saada ihmiset, joilla ei ole siihen mitään yhteyttä, tai joilla on vain kaukainen yhteys siihen, tuntemaan sellaista empatiaa, mitä normaalisti tunnetaan omia kohtaan. Se on vähän kuin pyytäisi toisia samalla kadulla asuvia perheitä tuntemaan samanlaista tunnetta jonkin lapsen sairaudesta tai kuolemasta kuin tuon lapsen vanhemmat tuntevat, jotka eivät ole sukua.

Enclyclopaedia Britannican mukaan noin 20 miljoonaa kiinalaista siviiliä kuoli toisen maailmansodan aikana. Kuinka moni amerikkalainen tietää tämän, tai edes välittää siitä? Amerikkalaiset on opetettu ajattelemaan refleksinomaisesti -- tai välittämään -- niinkutsutusta "kuudesta miljoonasta juutalaisesta" jotka teurastettiin, kuten he sanovat, toisen maailmansodan aikana. Samoilla ihmisillä ei ole harmainta aavistustakaan siitä, kuinka moni ihminen mistä tahansa toisesta ryhmästä, mistä tahansa toisesta kansallisuudesta kuoli toisen maailmansodan aikana.

KAS: Mukaanlukien heidän omastaan.

MW: Edes heidän omastaan. Ja se on yksinkertaisesti perverssiä.

KAS: Revisionismi ei ole tehnyt tarpeeksi suurta vaikutusta amerikkalaiseen psyykkeeseen. Mutta olitko tietoinen, että revisionismi mainittiin jossain, joka tulee olemaan huomisen pääkirjoitus Tehran Times -sanomalehdessä? [Haastattelu on nauhoitettu 25.1., suom. huom.]

MW: Ei, en ollut.

KAS: Haluaisitko, että luen sinulla pari kappaletta?

MW: Kyllä.

KAS: Tämä on Tehran Times -sanomalehden pääkirjoituksesta 26.1.2005:

" ...Ei mennyt kauaakaan, ennen kuin ryhmä revisionistisia historioitsijoita Lännessä alkoi kyseenalaistaa väitteen, että kuusi miljoonaa jutalaista teurastettiin natsien toimesta ja jopa kysyi, oliko kuuden miljoonan juutalaisen teurastus toisen maailmansodan aikana mahdollista vai ei. Revisionistihistorioitsijat ovat todistaneet kahden vuosikymmenen tutkimuksen aikana, että jos Hitler olisi suorittanut systemaattista ohjelmaa tuhota juutalaiset, se olisi vaatinut enemmän aikaa kuin sen kuusi vuotta, mitä sota kesti. He ovat myös todistaneet, että sellainen etninen puhdistus myrkkykaasu Zyklon-B:tä käyttäen, kuten sionistit väittävät, ei ollut mahdollista tuohon aikaan. Norman J. Finkelstein, juutalainen professori New Yorkin yliopistosta, joka on kriittinen sionistien politiikkaa kohtaan, on kutsunut väitettä "holokaustiteollisuudeksi", jonka on tarkoitus vain antaa potkua Israelin hallituksen tukemiselle."

"Viime vuosikymmenien aikana ja sen jälkeen, kun tapahtuma kyseenalaistettiin, sionistipropagandistit ovat yrittäneet todistaa väitteensä monin tavoin. Sionistit yrittävät elvyttää aihetta, josta on tullut kyseenalainen maailman julkisen mielipiteen silmissä, käyttäen lehdistöä, radiota, televisiota, internetiä ja, mikä kaikken tärkeintä, elokuvia ja Hollywoodin suurta elokuvateollisuutta, koska suurin osa merkittävistä pelureista tässä vaikutusvaltaisessa teollisuudenhaarassa on juutalaisia."

"Holokaustin aiheen ja tapauksen vuosipäivien pitämisen tarkoitus on promotoida sionistien sortopolitiikkaa. ...Julistus, että kuusi miljoonaa juutalaista tapettiin toisessa maailmansodassa on liioittelua. Eivätkä kansan kärsimykset ja tuskat voi oikeuttaa heidän rikoksiaan muita kansoja kohtaan. Holokaustin aihetta korostetaan vain Israelin palestiinassa tekemien rikosten peittämiseksi."
http://tinyurl.com/3mt7o

MW: No minun mielestäni tuo on hämmästyttävä pääkirjoitus suoruutensa vuoksi. Mutta sen ovat kirjoittaneet ihmiset, jotka lähtevät jo muutenkin siitä, että he eivät tule antamaan juutalaisten propagandan tai sionistien propagandan huijata itseään. Ja kun lähdetään tuosta oletuksesta, sitä katsotaan historiaa avoimin silmin ja silloin on mahdollista kirjoittaa ja ajatella paljon objektiivisemmin.

KAS: Heillä ei ole juutalaisten kontrolloimaa mediaa Iranissa, tietenkään.

MW: Aivan, tietenkään. Ja oman itsesäilytyksensä puolesta, itseasiassa -- maana, valtiona -- on tarpeellista vastustaa sionistista valtaa. Todellakin, olen sitä mieltä, että tätä tapahtuu lisääntyvissä määrin joka puolella maailmaa. Ihmiset käsittävät, että sionistien intressit ovat perustavanlaatuisesti erilaiset kuin kaikkien muiden intressit -- huolimatta kaikista yrityksistä saada ne näyttämään identtisiltä, kuten holokaustikampnajassa, jota olemme todistaneet.

Todisteena siitä, että holokaustia ei katsota objektiivisesti, vaan sitä manipuloidaan, propagoidaan, on se seikka, että se on ainoa luku historiassa, jota suojellaan laeilla. Joukossa maita -- Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa, Alankomaissa, Belgiassa ja useissa muissa Euroopan maissa -- on rikos, kuten he sanovat, "kieltää" tai "vähätellä" holokaustia. Tämähän on absdurdi kanta, koska jopa lausunnot holokaustista, jotka ovat täysin paikkansapitäviä, voivat saattaa henkilön vankeuteen tai pakottaa henkilön maanpakoon tai tuoda sakkorangaistuksen.

Hyvä esimerkki tästä on se kuinka joitakin vuosia sitten David Irving, pitäessään puhetta Münchenissä, sanoi, että niinkutsuttu kaasukamio, jota yleisölle näytetään Auschwitz I -pääleirissä, on itseasiassa tekaistu sodanjälkeinen rekonstruktio. Tämä lausunto on itseasiassa totta, kuten jopa Auschwitzin valtionmuseo Puolassa nyt myöntää. Mutta David Irving sai joka tapauksessa sakot -- ensin 10 000 markkaa, ja sittemmin sakkoa vielä lisättiin -- ja sitten häntä kiellettiin enää tulemasta maahan sen vuoksi, että hän sanoi jotain, mikä oli itse asiasssa totta.

Se tosiasia, että tämä holokaustitarina, tämä dogma, on ja täytyy olla suojeltu juridisesti tähän tapaan, on jo itsessään todiste, ettei länsimaisessa yhteiskunnassa ole tänä päivänä mahdollista katsoa tätä historian lukua sellaisella objektiivisuudella ja selvyydellä, kuin mitä meidän tulisi käyttää.

KAS: Minun mielestäni se on sen myöntämistä, että "holokausti" -väitteet, joita juutalainen valtarakennelma esittää, eivät kestä sellaista tarkastelua. Ainakin se johtaa sinut ajattelemaan, että asia on näin.

MW: Aivan oikein. On lähestulkoon mahdotonta esittää kysymyksiä, edes hyvin yksinkertaisista asioista. Esimerkiksi "kuuden miljoonan" luku on sellainen, jonka lähes jokainen vakava historioitsija, jopa juutalaiset historioitsijat, tietävät olevan liioittelua. Nythän siis liioittelun laajuus on jonkinasteisen keskustelun ja kiistelyn aiheena. Mutta "kuusi miljoonaa" luku on kestämätön, ja voin antaa sinulle monia esimerkkejä siitä, miksi näin on. Mutta jopa sen sanominen yhteiskunnassamme on oman uransa kariutumisen riskin ottamista; ja, muissa maissa, sen riskin ottamista, että joutuu vankilaan tai saa sakot tai pakotetaan maanpakoon.

KAS: No, jos sanoisit, että 20 miljardia juutalaista kuoli toisen maailmansodan aikana, tuskin joutuisit minkään oikeustoimien kohteeksi.

MW: Aivan. Vain sovittaakseni tämän nykypäivään ja esittääkseni vertauksen: Näyttää olevan joitain todisteita sen puolesta, että yksi kaikkein pahamaineisimmista Saddam Husseiniin liitetyistä rikoksista -- kurdien kaasuttaminen eräässä kylässä -- oli joko pötyä tai sitten tuon teon olivat tehneet iranilaiset; se on jokseenkin epäselvää. Löydät siitä melkoisesti juttua internetissä. Mutta jos sanot tästä väitetystä hirmutyöstä, "En usko, että asia on ihan näin", kukaan ei ajattele, että kieltäisit Saddam Husseinin koskaan tehneen pahoja asioita tai että puolustelisit Saddam Husseinia.

Sama asia pätee kun puhutaan Amerikan sisällissodasta tai Vietnamin sodasta tai mistä tahansa muusta suuresta konfliktista historiassa. Holokausti on se ainoa luku historiassa, joka saa tällaista käsittelyä, erikoissuojelua poliittisesti korrektilla tavalla.

KAS: Vaikka lukuja ei kyseenalaistettaisikaan, vaikka "juutalaisten holokaustia" pidettäisiin todenmukaisena mutta se asetettaisiin tasa-arvoiseen asemaan muiden historian kansanmurhien kanssa, jotkin juutalaisjärjestöt hermostuvat kuitenkin. Esimerkiksi Illinoisissa juutalaisjärjestöt ovat vihaisia uudesta opetussuunnitelmasta, joka korvaa pakolliset "holokaustiopinnot" pakollisilla "kansanmurhaopinnoilla", jotka mainitsevat myös ei-juutalaisten tappamisen. Nämä juutalaisjärjestöt sanovat, että se "minimoi holokaustin".

MW: Tuo on taas yksi esimerkki siitä tosiasiasta, että juutalaisille juutalaisten kärsimyksestä puhuminen ei ole sama asia kuin jos puhuisi minkä tahansa muun kansan kärsimyksestä. Kun Abe Foxman ajattelee, että juutalaisten tappaminen on kuin tappaisi Jumalan, kaikki rehellinen ja rationaalinen ja järkevä keskustelu lentää ikkunasta ulos, se on yksinkertaisesti mahdotonta. Ja juutalaisjärjestöt vaativat tällaista. Ihan kuin koko sanan "holokausti" vieressä olisi pieni tavaramerkkisymboli ja ihmisten tulisi olla hyvin varovaisia kuinka sanaa käyttävät.

Mutta tämä ei voi jatkua loputtomiin. Se on yksi juutalaisen vallan ilmenemismuodoista, ja holokausti tulee jatkamaan sen roolin näyttelemistä yhteiskunnassamme mikä sillä on niin kauan, kuin tuo valta pysyy paikoillaan. Mutta historian vääristeleminen, joka näkyy holokaustikampanjassa, on vain yksi osa ongelmasta. Elämme yhteiskunnassa, jossa mikä tahansa näkemys, jota juutalaisjärjestöt eivät pidä hyväksyttävänä, mistä tahansa historian luvusta, on yksinkertaisesti kielletty. On monia, monia esimekkejä siitä, joita voisin antaa. Siinä ei ole kyse vain tämän yhden historian luvun vääristelemisestä; se on eräänlaista koko historiamme systemaattista vääristelyä -- erityisesti täällä Yhdysvalloissa.

KAS: Viime perjantaina Saksassa oli pientä vastarintaa holokausti-dogmia kohtaan Saksin osavaltion parlamentissa, jossa 12 kansallisdemokraattisen puolueen (NPD) jäsentä sai aikaan sensaation kävellessään ulos "holokaustin uhreille vietettävän hiljaisen hetken" ajaksi. Sitten samana päivänä yksi heidän jäsenistään viittasi avoimesti siihen, mitä tapahtui syyttömille saksalaisille ja muille Dresdenissä 1945 "pommien holokaustina", astuen luvatta, kuten sanot, sanan juutalaisten omistaman tavaramerkin päälle. Oletko sitä mieltä, että NPD:n jäsenet joutuvat vielä ongelmiin lain kanssa noista lausunnoista?

MW: On yhä vaikeampaa ja vaikeampaa rangaista ihmisiä kun he uhmaavat tätä tabua. Käy yhä hankalammaksi ja hankalammaksi ylläpitää sitä, sitä mieltä olen. Juuri tässä eräälllä viikolla Kansallisen rintaman johtaja Ranskassa antoi lausunnon Ranskan saksalaismiehityksestä toisen maailmansodan aikana sanoen, ettei se nyt ollut niin paha, tai niin kauhea, tai niin sortava tai muuta sellaista. Ja oli puhetta, että hän saisi sakot -- tai saattaisi saada. Mutta se on yhä vaikeampaa mielestäni, pitää tätä yllä.

Kuten sanoin, se on oikeastaan heijastus juutalaisten ja siionistien vallasta. Ja kun tuo valta joutuu yhä enemmän tarkkailun kohteeksi, silloin kykymme puhua tästä historian luvusta käy suuremmaksi.

KAS: Puhuit aiemmin "holokausti" -seremonioista Yhdistyneissä kansakunnissa. Oli raportti, että Kofi Annan viittasi seremonioihin "tärkeänä tapahtumana, jonka tarkoitus oli muistaa juutalaisia ja muita, jotka murhattiin Auschwitzissa". Juutalaiset ovat yksi kategoria, joka mainitaan ensin, ja kaikki muut ovat vain "muita". Tämä on heijastus juutalaisten ajattelutavasta, joka tulee ei-juutalaiselta.

MW: Edes tämä ei riitä useimmille juutalaisille. Juutalaiset eivät halua, että holokaustin yhteydessä edes viitataan muihin ryhmiin kuin juutalaisiin. Se mitä he sanovat, on että holokausti oli juutalaisten murhaamista -- ja mitä tahansa tapahtuikin muille, se ei ollut holokaustia. Niinpä Kofi Annan ylittää jo hieman rajaa puhuessaan tuolla lailla.

KAS: Muuten, varapuolustusministeri ja johtava Irakin sodan lietsoja Paul Wolfowitz puhui myös tuossa YK:n seremoniassa.

MW: Se on melko hämmästyttävää. Pääpuhuja tuossa seremoniassa oli Elie Wiesel.

Elie Wiesel esitetään yhteiskunnalle "holokaustista selvinneenä" ja hän on mies, jonka sanoille täytyy antaa erityishuomiota. Mutta Elie Wiesel ei ole humanisti. Hän on mies, joka on hyvin kiihkeä ja yksipuolinen Israelin ja juutalaisten sekä sionististen etuen tukija. Hän on kieltäytynyt tuomitsemasta Israelia mitä se sitten tekeekin, heti alusta lähtien. Israel ei hänen silmissään saa samanlaista arvostelua.

Hänet esitetään vieläpä miehenä, joka rakastaa suuresti ihmiskuntaa, vaikka hän itse kirjoitti, että "Jokaisella juutalaisella, jossain kohtaa, pitäisi olla vihalle varattu alue -- terveelle, viriilille vihalle -- sitä kohtaan, mikä saksalaisessa henkilöityy ja mikä saksalaisessa säilyy. Muu olisi kuolleiden pettämistä."

Tuohan on avoin kehotus vihaan; avointa kiihottamista vihaan. Hän kehottaa, vaatii toisia juutalaisia tuntemaan vihaa saksalaisia kohtaan. Nythän kuka tahansa saksalainen, joka osoittaa minkäänlaista tunnetta, joka on edes etäisesti samanlaista, riskeeraa vankilaan joutumisen tai sakko- tai muunlaisen rangaistuksen. Mutta Elie Wieseliä kohdellaan Yhdistyneissä kansakunnissa ja Yhdysvalloissa moraalin perikuvana tavalla, joka on yksinkertaisesti todella perverssiä.

KAS: Näissä perverssiyden orgioissa, mitä "Holokaustin muistopäivä" (tai viikko tai kuukausi tai vuosi) edustaa, mitä rationaaliset, ajattelevat ihmiset, jotka kunnioittavat totuutta, voivat tehdä auttaakseen toisia kansalaisia keskittymään uudelleen ja saamaan vähän realistisempaa näkökulmaa?

MW: Muutama viikko sitten sain puhelun naiselta, joka oli huolissaan tavasta, jolla hänen lapsiinsa iskostetaan ala-asteella holokaustipropagandaa ja joka kysyi "Mitä voin tehdä?".

Ja minä sanoin, että historian vääristely kouluissamme tänä päivänä on niin systemaattista ja pahaa, että tämän tai tuon tietyn lausunnon vastustaminen on oikeastaan lähes mahdoton tehtävä. Itseasiassa vääristelyssä ei ole kyse siitä, että tämä tai tuo lausunto ei ole totta vaan siitä, että informaatiota esitetään hyvin valikoivasti ja hyvin yksipuolisella tavalla. Tärkeä asia mielestäni on se, mitä me kaikki voimme tehdä, mikä on pitää mielessä se ja kertoa muille, että tämä kampanja on osoitus vallankäytöstä. Useimmat ihmiset katsovat holokaustia juuri niin kuin heidän odotetaan tekevänkin; täsmälleen sillä tavalla millä ihmiset, jotka tekevät näitä elokuvia, jotka pitävät näitä seremonioita, haluavat heidän ajattelevan. Tämä tarkoittaa, että sinun pitäisi tuntea syyllisyytta; sinun pitäisi tuntea hyvin paljon sympatiaa Israelia ja juutalaisten etuja kohtaan. Tämä on juuri se päämäärä.

Jos pidät mielessä heti alusta, että tämän takana on agenda, silloin voit olla varuillasi sen suhteen. Kykenet paremmin vastustamaan sitä ja pitämään mielesi avoinna.

KAS: Mitä IHR aikoo tehdä tänä vuonna tuodakseen tietoisuutta historiallisesta totuudesta useammille ihmisille?

MW: Meillä on joitakin tpaahtumia kalenterissa, joihin en voi mennä nyt, mutta kehotan kaikkia, jotka kuuntelevat, katsomaan IHR:n nettisivut osoitteessa ihr.org. IHR on kaikkein parhaiten tunnettu holokaustitarinan käsittelystään, mutta käsittelemme myös paljon muitakin aiheita. Ja siellä on virtuaalikirjasto -- valtava määrä tietoa -- IHR:n sivuilla ja sivuilla, joille sieltä on linkit. Paras vastamyrkky minkä minä tiedän sellaiselle historian vääristelylle mitä kohtaat ylä-asteilla, ala-asteilla ja korkeakouluissa on käydä läpi materiaali IHR:n nettisivuilla ja muilla samantapiaislla sivuilla systemaattisesti. Tämän kaiken saatavillaolo on jo itsessään valtava askel eteenpäin.

KAS: Kiitos Mark kaikesta työstä mitä teet. Kiitos erinomaisesta työstä mitä teet IHR:ssä, tapahtumista joita järjestät ja kaikesta upeasta tiedonjaosta ja tuesta Zündelin tapauksen suhteen - siitä, että tuot sen maailmalle. Arvostan sitä syvästi.

Ja kiitän sinua myös siitä, että olet ollut erinomainen vieras American Dissident Voicesilla.

MW: Kiitos paljon Kevin. On ollut mukavaa ja toivotan sinulle kaikkea hyvää.

---

Älä missään tapauksessa unohda ensi viikon American Dissident Voices -ohjelmaa, jossa jatkamme keskustelua tästä eriskummallisesta ja jopa vaarallisesta holokaustin muistopäivä -farssista ja sen kytköksistä juutalaisten ylivallan kannattajiin.

Haluatte varmasti myös lukea Irmin Vinsonin syväanalyysin tästä aiheesta viimeisimmästä National Vanguard -lehdestä.

National Vanguard -lehden tammi-helmikuun 2005 numero, joka on jo 125. numeromme, on nyt saatavilla National Vanguard Booksilta.

Lehden tukkupakkaukset -- 20 kappaletta tai enemmän -- ovat myös saatavilla aina hintaan, joka on 50 prosenttia pois normaalihinnasta. Monet jäsenistämme ja tukijoistamme myyvät näitä kirpputoreilla, kulttuuritapahtumissa ja melkoinen joukko jopa levitää niitä säännöllisesti lehtikioskeihin minimaalisella voitolla. National Vanguard -lehti on korkeinta laatua oleva julkaisu sanan jokaisessa merkityksessä, lehti, jota voit ylpeästi näyttää ystävillesi ja yhteistyökumppaneillesi. Tämä numero sisältää seuraavat tärkeät osat:

Kuinka voit auttaa: Kevin Alfred Stromin pääkirjoitus: National Vanguard syntyy yhteistyöllä ja jokainen lukija voi auttaa meitä menestymään merkittävällä tavalla.

Hyökkäys taidetta ja kauneutta vastaan: Josiah Nott katsoo niitä biologisia ja kulttuurillisia syitä, jotka saavat juutalaiset taipuvaisiksi työskentelemään kauneutta vastaan ja vastustamaan kaikkia kauneuden ilmenemismuotoja, kuten me ne näemme, Lännen taiteessa.

Kylttimies: Ben Parkerin fiktiivinen katsaus mieheen, joka muutti maailmaa, vaikka hänellä ei näyttänyt olevan mitään. "Näyttänyt" on tärkeä sana tässä tapauksessa.

Tilanne kuolettava, mutta ei vakava: Kolumnisti ja sanaseppo Bob Whitaker "'Homo-avioliiton' laillisesta taustasta"; "Pikkutyrannit", katsaus siihen kuinka kanadalaisesta ja amerikkalaisesta yhteiskunnasta voi tulla kirjojapolttava sekä vankeudesta ilman syytteitä tulla todellisuutta; ja "Molemmat puolet yhtä kuin yksi puoli", jossa hän vertaa kommunistien valevaaleja amerikkalaisiin valevaaleihin.

Revilo P. Oliverin jälkikirjoitukset: "Pään hinnassa" professori Revilo P. Oliver katsoo akateemisissa piireissä vallitsevan korruption hirvittävään tapaukseen -- korruptioon, joka on johtanut tuhansien amerikkalaisten kuolemaan ja pyhän luottamuksen pettämiseen.

Holokaustin muistaminen, osa II: Irmin Vinsonin tarkka analyysi sekulaarisesta, juutalaisen etnosentrismin ajamasta uskonnosta, joka kasvaa "holokaustin" ympärille. Tämä on täsmällisin käsittely aiheesta.

Ja paljon muuta!

Voit tehdä tilauksen tai ostaa yksittäisiä numeroita tai tukkupakkauksia National Vanguard -lehdestä tässä url:ssä: http://www.natvan.com/national-vanguard/125/index.html

tai kirjoittamalla osoitteeseen:

National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA

Tilaushinnat ovat $22 Yhdysvaltoihin, $30 Kanadaan ja $40 muualle maailmaan.

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa teitä, että jatkatte vapaa-ajatteluanne.