Juutalainen Ylivalta

David Duke

 

Kirjailijan esipuhe

Lupaan, että tämä kirja haastaa sinut. Sen sisältämä hämmästyttävä dokumentaarinen todistusaineisto asettaa jotkin kaikkein eniten hellimistäsi uskomuksista kyseenalaisiksi.

Mikäli pystyt parhaan kykysi mukaan asettamaan sivuun ne ennakkoluulot, joita sinulla mahdollisesti on tästä aiheesta tai jopa ne, joita sinulla voi olla minusta henkilönä, voit punnita tasapuolisemmin tämän kirjan ajatuksia ja todistusaineistoa. Tämä on kaikki, mitä kirjailija voi lukijaltaan pyytää, ja pyydän sitä sinulta. Uskon todella, että jos pyrit pitämään mielesi avoimena, yllätyt lukemastasi.

Tämän kirjan todellinen voima juontaa sen huomattavien lähteiden käyttämisestä väitteidensä tueksi. Itse asiassa huomaat pian, että suurin osa juutalaisen ylivalta-ajattelun ja kansainvälisen sionismin dokumentoimisestani tulee juutalaisista lähteistä. Ne argumentoivat paljon vakuuttavammin minun näkemysteni puolesta kuin mikään, mitä minä voisin kirjoittaa. Kehotan sinua etsimään lähteet, joita siteeraan, ja tarkastamaan ne itse. Kirjassani vien sinut kanssani kiehtovalle löytöjen matkalle kiellettyyn aiheeseen. Kehotan sinua todella pitämään urheasti mielesi avoimena tutkiessasi tässä kirjassa sinua odottavia aiheita. Se on ainoa keino, jolla kukaan meistä voi löytää totuuden.

Jotkut mustamaalaavat varmasti tätä kirjaa kutsumalla sitä antisemitistiseksi. Kuitenkaan intiaanien historiassa saaman huonon kohtelun tutkimista ei pidetä antiamerikkalaisena. Kukaan ei kutsu inkvisition ylilyönneistä puhumista antikristilliseksi. Pidetäänkö ketään valkoisten vastaisena Jim Crow’n ajan etelävaltioiden historian dokumentoimisesta? Massamedia on täynnä tarinoita ääri-islamilaisuuden vaaroista. Kukaan ei sano, että on islaminvastaista tutkia islamilaisen fundamentalismin parissa vaikuttavia ääriaineksia. Tämä kirja uskaltaa tutkia kiellettyä aihetta: juutalaisia ääriaineksia.

Tämä kirja ei ole antisemitistinen. Se yksinkertaisesti tutkii ja dokumentoi voimakkaita etnistä ylivaltaa ajavia ääriaineksia, joita juutalaisyhteisössä on ollut muinaisuudesta nykyaikaan. Tämä kirja todistaa, ja se tekee niin käyttämällä enimmäkseen juutalaisia lähteitä, juutalaista ylivaltaa ajavien ainesten olemassaolon monilla hallinnon, median ja taloudellisen vallan korkeimmilla tasoilla.

Koska ketä tahansa, joka käsittelee tätä aihetta, panetellaan ”antisemiitiksi”, on ensiarvoisen tärkeää, että sanon jälleen kerran, ennen tämän keskustelun aloittamista, ettei tällä kirjalla ole mitään juutalaista kansaa vastaan kokonaisuutena. Kunnioitan monia yksittäisiä juutalaisia; tämä kirja on itse asiassa omistettu juutalaiselle: edesmenneelle Israel Shahakille.

Ensisilmäyksenä juutalaiseen ylivalta-ajatteluun voin osoittaa Yhdysvaltain Valkoisen talon läheisen suhteen hyvin voimakkaaseen, äärimieliseen juutalaisjärjestöön nimeltä Chabad Lubavitch.

Mikä on Chabad Lubavitch? Se on maailmanlaajuinen, ultraortodoksinen ja äärimielinen järjestö, jonka jäseniä on jokaisessa maailman johtavista maista. Jos järjestö ei ole sinulle tuttu, sen usko rodulliseen ylivaltaan järkyttää sinua.

Chabad Lubavitch opettaa, että ei-juutalaiset ovat epäpuhtaita, alempia olentoja, joiden ainoa tarkoitus maan päällä on palvella juutalaisia. Monet Chabad-rabbit ovat sitä mieltä, että juutalaiset ovat kirjaimellisesti Jumalan dna:ta, kun taas ei-juutalaiset ovat ”luomisen ylimaallista jätettä¹”. Usein he opettavat, että ei ole syntiä vaan itse asiassa jopa oikeamielistä tappaa ei-juutalainen tai huijata häntä. Jotkut lukijat eivät ehkä halua uskoa tätä, mutta mikä tahansa nopea haku internetissä virallisille Chabad-sivuille ja lukuisien Chabad-rabbien kirjoituksiin todistaa jokaisen sanomani sanan. Huomaat, että kaikki Juutalaisessa ylivallassa on läpikotaisin dokumentoitua ja lähdeviitteillä tuettua.

Chabad-rabbit ja muut äärimieliset ortodoksirabbit kirjoittavat usein kolumneja Yhdysvaltain suurimpaan juutalaislehteen Jewish Week. Tästä sanomalehdestä löydät ylivalta-ajattelua, jota kuka tahansa kunnon ihminen kutsuisi hirvittäväksi. Tutkitaanpa seuraavaa sitaattia:

Mitä gojimeihin tulee … Zalmanin asenne oli: ”Ei-juutalaisten sielut ovat täysin erilaista ja alempaa tyyppiä. He ovat täysin pahoja, ilman sitten minkäänlaisia sovittavia ominaisuuksia.” … Jos jokainen yksinkertainen solukin juutalaisessa kehossa on jumalallista perintöä, on osa Jumalaa, silloin jokainen dna:n säie on osa Jumalaa. Näin ollen juutalaisessa dna:ssa on jotain erityistä. …

Jos juutalainen tarvitsee maksan, voitko ottaa maksan syyttömältä ohi kulkevalta ei-juutalaiselta hänen pelastamisekseen? Toora luultavasti sallisi sen. Juutalaisella elämällä on ääretön arvo”, hän selitti. ”Juutalaisessa elämässä on jotain äärettömän paljon pyhempää ja ainutlaatuisempaa kuin ei-juutalaisessa elämässä.” – Chabad Lubavitch -rabbi Yitzhak Ginsburgh Jewish Week -lehdessä, Yhdysvaltain suurimmassa juutalaisessa julkaisussa (26.4.1996).

Monet kristityt epäilisivät sitaatin autenttisuutta yksinkertaisesti siksi, että he eivät voisi uskoa kenenkään uskonnollisen johtajan itse asiassa sanovan, että olisi moraalista juutalaiselle tappaa ei-juutalainen tämän maksan ottamiseksi. Monilla luennoillani teen yleisön ei-juutalaisille selväksi sen kauheuden, että rabbi Ginsburgh väitti, että juutalaisilla on moraalinen oikeus murhata äitisi tai isäsi, poikasi tai tyttäresi, aviomiehesi tai vaimosi, jotta juutalaiselle saadaan maksa. Sellaisen lausunnon pahuus yksinkertaisesti menee yli ymmärryksen useimmilla meistä, mutta toisaalta, tämä lausunto esitettiin suurimmassa ja suosituimmassa juutalaisessa julkaisussa Yhdysvalloissa.

Minut on tuomittu vihaajaksi, antisemiitiksi ja kiihkoilijaksi vain siksi, että olen yksinkertaisesti siteerannut Ginsburghia ja paljastanut juutalaisten ylivalta-ajattelun kirjoituksissani ja luennoillani. Minun täytyy kestää tätä käsittelyä mediassa, kun taas Ginsburgh itse ei ole saanut juuri pienintäkään kritiikkiä. Hänen lausuntonsa ei ollut yksinäisen äärijuutalaisen jossain Israelin syrjäisellä aavikolla, vaan sen esitti yksi kunnioitetuista johtajista sellaisesta lahkosta, jolla itse asiassa on juhlia ja konferensseja Valkoisessa talossa.

New Republic paljasti Chabad Lubavitchin vihantäyteisen ei-juutalaisten vastaisen luonteen artikkelissa toukokuun 4. päivän numerossaan vuonna 1992.

Chabadin uudessa messiaanisessa universalismissa on joitakin voimakkaita ironisia piirteitä, sen missiossa mitä ei-juutalaisin tulee, ja varmasti kaikkein epämiellyttävin niistä koskee Chabadin muuten peittelemätöntä ja jopa rodullista halveksuntaa gojimeja kohtaan.

… Lisäksi tätä ei-juutalaisten luonnehdintaa sisäsyntyisesti pahoiksi, niin hengellisesti kuin biologisestikin juutalaisia alemmiksi, ei ole millään tavalla tarkistettu Chabadin myöhemmissä kirjoituksissa. (The New Republic)²

”Suuri rebbe” on Chabadin hengellinen johtaja. Hän oli edesmennyt rabbi Menachem Schneerson, jota monet juutalaiset palvovat kuin messiasta. Chabad väittää, että rabbi Schneerson ei koskaan tehnyt yhtään syntiä koko elämänsä aikana, ja he kokoontuivat tuhansittain hänen haudalleen odottaen hänen nousevan kuolleista. Mitä rabbi Schneerson sanoi ei-juutalaisista?

Seuraavat sitaatit on otettu kirjasta, joka sisältää hänen seuraajilleen nauhoitetut viestinsä nimeltä Gatherings of Conversations joka on julkaistu Israelissa 1965. Elämänsä viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan aina kuolemaansa asti rabbi Schneerson ei tinkinyt, hän ei muuttanut mitään mielipiteistään. Mitä Rabbi Schneerson opettikin, siitä tuli virallinen Lubavitch-hasidilainen oppi. Mitä ei-juutalaiseen tulee, lubavitchilaisen rebben näkemykset ovat selkeät:

Ero juutalaisen ja ei-juutalaisen henkilön välillä juontaa tavallisesta ilmaisusta: ”Tehkäämme ero”. Näin ollen meillä ei ole kyseessä perinpohjainen muutos, jossa henkilö on pelkästään korkeammalla tasolla. Ennemminkin meillä on kyseessä ”tehkäämme ero” täysin erilaisten lajien välillä. Tämä on se, mitä täytyy sanoa kehosta: juutalaisen henkilön keho on täysin eri laatua kuin kaikkien maailman kansojen [jäsenten] keho …

… Vieläkin suurempi ero on siinä, mitä tulee sieluun. On olemassa kahta toisilleen vastakkaista tyyppiä sieluja, ei-juutalainen sielu tulee kolmesta saatanallisesta sfääristä, kun taas juutalainen sielu juontaa pyhyydestä.

Näin ollen kysymme: Miksi ei-juutalaista tulisi rangaista, jos hän tappaa edes ei-juutalaisen sikiön, kun taas juutalaista ei tulisi rangaista jos hän tappaa juutalaisen sikiön? Vastaus voidaan ymmärtää [ottamalla huomioon] juutalaisten ja ei-juutalaisten välinen yleinen ero: juutalaista ei luotu keinoksi jonkin [toisen] tarkoituksen saavuttamiseen; hän itsessään on tarkoitus, koska kaikkien [jumalallisten] ulosvirtausten sisältö oli luotu vain palvelemaan juutalaisia.”³

Vain muutama rohkea juutalainen on taistellut Chabad Lubavitchin juutalaisten ylivalta-ajattelua ja ei-juutalaisten vastaista rotuvihaa vastaan. Yksi on tri Michael Samuel, entinen juutalaisen uskonnon tutkimuksen professori. Tässä ote kirjeestä, jonka hän lähetti hallituksen Chabad-keskuksen rahoittamisesta Kanadan Montrealissa:

Minun nimeni on Michael Samuel. Olen entinen Montrealin Concordian yliopiston juutalaisen uskonnon tutkimuslaitoksen professori ja minulla on teille kysymys:

Mitä te tekisitte, jos rasistinen kultti yrittäisi rakentaa päämajansa naapurustoonne? Mitä jos tuo kultti ottaisi tähtäimeensä erityisesti nuoret opettaen heille, että kaikki kristityt ja muslimit ovat:

1. pahoja, saatanallisia olentoja syntymästään lähtien (tehden kaikista ei-juutalaisista vauvoista ”pikkudemoneja”)

2. eivät yhtään matoja parempia

3. eivät oikeastaan eläviä olentoja ollenkaan, vaan jo ”kuolleita”

4. jotka kaikki täytyy ”messiaan” joko pakolla käännyttää tai alistaa

5. ja että heidän pyhä velvollisuutensa on jouduttaa tämän ”messiaan” tuloa saavuttaakseen ei-juutalaisten pakkokäännytyksen tai alistamisen niin pian kuin mahdollista.

Nämä ovat vain joitakin fanaattisen messiaanisen kultin nimeltä ”Chabad Lubavitch” rasistisista opetuksista. Tälle kultille, joka esiintyy ”autenttisena juutalaisuutena”, on luvattu lähes miljoona dollaria rahoitusta Quebecin pääministeri Lucien Bouchardin hallitukselta, jotta se voi rakentaa uuden uskonnollisen keskuksensa Montrealin Cote St. Luciin.

Miksi sinun tulisi välittää asiasta? Koska Chabad Lubavitch ei ole ainoastaan meidän ongelmamme, vaan se voi olla myös teidän. Se on äärimmäisen vaikutusvaltainen, maailmanlaajuinen järjestö. Sen voima on tähän asti pelotellut mediaa, joka ei uskalla paljastaa todisteita tässä esitetystä rasismista yleisölle, ettei heitä vain syytettäisi antisemitismistä. Me tarvitsemme epätoivoisesti apuanne tämän mediapimennon murtamiseksi. …⁴

Tri Samuel epäonnistui pyrkimyksissään estää Chabad Lubavitch -keskuksen rahoitus Montrealissa. Kanada on heittänyt vankilaan kansalaisiaan siitä ”viharikoksesta”, että nämä ovat yksinkertaisesti kritisoineet juutalaisten äärimielisyyttä, mutta antanut juutalaisten äärimieliselle lahkolle, joka saarnaa sapekasta ei-juutalaisten vastaista vihaa, 800 000 dollaria kanadalaisten verorahoja. Chabadin vaikutusvalta menee paljon pidemmällekin kuin pelkkään verorahojen saamiseen: heillä on aina valmis audienssi maailman kaikkein vaikutusvaltaisim-pien poliittisten johtajien luo.

Kuvassa esiintyy presidentti Bush äärimieli-sen juutalaisjärjestön Chabad Lubavitchin rabbien kanssa. Valkoinen talo kutsuu säännöllisesti Chabad-rabbeja juhliinsa ja sallii heidän jopa opettaa monia siellä työskenteleviä juutalaisia aktivisteja. Chabad Lubavitchin rabbit pitävät usein rukouksen muodollisissa hallituksen kokouksissa Valkoisessa talossa.

Etsit turhaan populaarista massamediasta tai poliittisista piireistä mitään vakavaa juutalaisten ylivalta-ajattelun tuomitsemista. Itse asiassa George Bush jopa antoi 27.6.2006 lausunnon, jossa hän kunnioitti suuren rebben, rabbi Menachem Mendel Schneersonin muistoa. Jokainen Yhdysvaltain presidentti rabbi Schneersonin kuoleman jälkeen on kunnioittanut tämän äärimielisen juutalaisen ylivallan kannattajan muistoa. Tässä suora lainaus kunnianosoituksesta rabbi Schneersonille kertovasta Jewish Telegraphic Agency (JTA) -uutistoimiston raportista, joka osoittaa myös heidän vaikutusvaltansa Amerikan politiikkaan.

Valkoinen talo Chabadille: Bush ei painosta Israelia

Bushin hallinto ei pakota Israelia yksipuolisiin myönnytyksiin, korkea-arvoiset Valkoisen talon virkamiehet kertoivat Lubavitch-liikkeen edustajille.

Chabad Lubavitch kulminoi kaksipäiväisen rabbi Menachem Mendel Schneersonin kuoleman 12. vuosipäivän muistamisen tapaamalla keskiviikkona Michael Chertoffin, kotimaan turvallisuusministerin, ja Joshua Boltenin, Valkoisen talon henkilöstöpäällikön. Molemmat miehet ovat juutalaisia.

Bolten ja muut Valkoisen talon virkamiehet vakuuttivat Chabadin edustajille, että presidentti Bush ei koskaan pakottaisi Israelia luovuttamaan maata palestiinalaisille ilman quid pro quota, osallistujat sanoivat. Bolten sanoi Bushin seuraavan Israelin pääministerin Ehud Olmertin johtoa päättäessään mitä myönnytyksiä tukea.⁵

Jos tila sallisi, voisin esittää kuvia Chabad-johtajista jokaisen presidentin kanssa sitten Richard Nixonin. Voisin esittää kuvia Chabad-johtajista Ranskan presidentti Mitterrandin kanssa, kuten myös Britannian pääministeri Tony Blairin, Saksan kanslerin Angela Merkelin, Ukrainan presidentti Victor Justshenkon ja jopa Venäjän presidentti Putinin kanssa.

Tuollaisia juutalaista ylivaltaa ajavia mielipiteitä ei ole pelkästään Chabadin parrakkailla kiihkoilijoilla, vaan myös monilla julkista tunnustusta saaneilla Yhdysvaltain kaikkein vaikutusvaltaisimmilla juutalaisilla. Täydellinen esimerkki on Stephen Steinlight. Hän palveli viisi vuotta Yhdysvaltain kaikkein suurimman ja vaikutusvaltaisimman juutalaisjärjestön, American Jewish Committeen, valtakunnallisten asioiden johtajana. Hän sanoi seuraavasti artikkelissa maahanmuutosta valtakunnallisessa juutalaisessa lehdessä lokakuussa 2001:

Minä tunnustan sen ainakin, kuten tuhannet muut tyypilliset sukupolveni juutalaiset lapset, minut kasvatettiin juutalaiseksi nationalistiksi, jopa kvasiseparatistiksi. Joka kesä kahden kuukauden ajan lapsuuteni ja nuoruuteni kymmenen luonnetta muovaavaa vuotta osallistuin juutalaiselle kesäleirille. Siellä, joka aamu, tervehdin ulkomaan lippua, pukeuduin sen värejä heijastavaan univormuun, lauloin ulkomaan kansallislaulua, opin ulkomaan kieltä, opin ulkomaan kansanlauluja ja -tansseja, ja minulle opetettiin, että Israel oli se todellinen kotimaa. Muuttoa Israeliin pidettiin korkeimpana hyveenä, ja kuten monet muut sukupolveni teinit, vietin kaksi kesää työskennellen Israelissa kollektiivitilalla miettien samalla tuota mahdollisuutta. Äänettömämmin ja alitajuisemmin, minulle opetettiin kansani ylivertaisuutta ei-juutalaisiin nähden, jotka olivat sortaneet meitä. Meitä opetettiin näkemään ei-juutalaiset epäluotettavina ulkopuolisina, ihmisinä, joilta saattoi odottaa yhtäkkisiä vihanpurkauksia, vähemmän tunteellisina, vähemmän älykkäinä ja vähemmän moraalisina kuin mitä me olimme. Meille opetettiin myös, että synkän historiamme opetus on, että emme voi luottaa kehenkään. …⁶

Mikäli kuka tahansa ei-juutalainen poliitikko uskaltaisi sanoa, että ”tyypillisille juutalaisille lapsille” tarkoituksella opetetaan, että heidän ei todellisuudessa pidä olla lojaaleja Amerikalle vaan Israelille ja että juutalaiset sanovat olevansa ylempiä ei-juutalaisiin nähden, mitä tulee älykkyyteen ja moraaliin, media tuomitsisi hänet armottomasti ja hänet ajettaisiin ulos politiikasta antisemiittinä. Kuitenkin tämä on American Jewish Committeen entisen valtakunnallisten asioiden johtajan suora tunnustus. Tulee korostaa, ettei Steinlightin sanoja ole otettu jostain kankeasta tai huolimattomasta keskustelusta, vaan ne ovat hänen huolellisesti valitut sanansa pitkästä artikkelista, jonka hän kirjoitti juutalaisten silmiä varten, nimeltä ”The Jewish Stake in America’s Changing Demographics” (Juutalainen panos Amerikan muuttuvissa väestötilastoissa).

Jos tämä johtava amerikanjuutalainen on oikeassa, on olemassa todellinen uhka Yhdysvalloille. Koska jos ”tyypilliset hänen sukupolvensa juutalaiset” todella ovat lojaaleja Israelille ennemmin kuin valtioille, joissa elävät, eikö ole olemassa vaara, että he voisivat käyttää vaikutusvaltaansa mediassa ja hallituksessa palvellakseen sionistista agendaa? Tämä kirja osoittaa, kuinka vaikutusvaltaiset juutalaisen ylivallan kannattajat ovat käyttäneet valtaansa ohjatakseen Amerikan Lähi-idän politiikan katastrofaaliseksi Amerikan eduille. Israel-keskeinen Lähi-idän politiikka on johtanut Amerikan kärsimään syyskuun 11. päivän hirvittävästä terrorismista.

Tämä kirja osoittaa, että juutalaiset ovat johtaneet meidät Irakin sodan verilöylyyn ja onnettomuuteen – sodan, joka on johtanut 500 000 irakilaisen kuolemaan ja maksanut kymmeniä tuhansia amerikkalaisia haavoittuneina tai kuolleina, ties kuinka monia miljardeja dollareita ja vahingoittanut Amerikan etuja joka puolella maailmaa. Eikö vieläkään kaikille ole tullut selväksi, että tähän sotaan lähdettiin Israelin eikä Amerikan puolesta?

Kuka tahansa ei-juutalainen poliitikko, joka väittäisi, että jotkut vaikutusvaltaiset juutalaiset ovat epälojaaleja maalle, jossa asuvat, ja että nämä ovat lojaalimpia Israelille ja juutalaiselle agendalle, tekisi selkeästi uraitsemurhan. Ja mikä olisi reaktio George Bushiin tai keneen tahansa valkoiseen johtajaan, joka sanoisi uskovansa, että valkoinen rotu on ylivertainen? Kuitenkin, jostain syystä Steinlightin kertomus peittelemättömästä juutalaisten ylivalta-ajattelusta ei saanut huomiota sanallakaan mediassa tai poliittisessa valtajärjestelmässä.

Mikä tahansa kritiikki juutalaista äärimielisyyttä kohtaan tuomitaan välittömästi ”antisemitisminä.” Median jatkuva holokaustin kauhujen hokeminen on tehnyt termistä ”antisemitistinen” moraalisesti saman kuin jos kannattaisi joukkomurhaa. Jo itse sana sulkee järjen ja synnyttää enemmän kuumuutta kuin valoa. Sana on räikeän ylikäytetty, sitä käytetään jopa niitä vastaan, jotka yksinkertaisesti protestoivat Israelin ihmisoikeusrikkomuksista palestiinalaisia vastaan.

Vastahakoisesti aloitin kirjani kertomalla, mitä se ei ole. Nykyinen mediailmasto kuitenkin pakottaa minut tekemään niin.

Median musertava voima vääristää kaiken, mitä kirjoitan, ja siksi sanon ja painotan tässä ja nyt, että en vastusta kaikkia juutalaisia yhtään sen enempää kuin joku toinen kirjailija, joka tutkii inkvisition ylilyöntejä, vastustaa kaikkia kristittyjä. Tarkalleen ottaen Juutalainen ylivalta tutkii pitkältä ajalta juutalaisen ylivallan ideologiaa ja historiaa, jolla on ollut voimakas ja vahingollinen vaikutus niin juutalaiseen kuin ei-juutalaiseenkin maailmaan.

Heti ensimmäiseksi tahdon tehdä selväksi, että kaikki juutalaiset eivät tue tai jaa tätä ylivalta-ajattelua. Itse asiassa monet rohkeat juutalaiset kärsivät suuresti vastustaessaan sitä. Yksi heistä, israelilainen professori tri Israel Shahak, oli professorina Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Hän tarjosi vahvaa todistusaineistoa sille, että juutalaiset radikaalit ovat käyneet hellittämätöntä sotaa ei-juutalaisia vastaan sitten Egyptissä oleskelunsa. Tri Shahak uskoi, että tämä äärimmäinen sovinismi on auttanut synnyttämään vuosisatoja jatkuneet antisemitistiset reaktiot, faaraon pogromeista niihin kauhuihin, joita nykyisin holokaustiksi kutsutaan. Hän väitti uskottavasti, että elleivät niin juutalaiset kuin ei-juutalaisetkin rohkeasti käy tätä juutalaisen ylivallan kannattajien agendaa ja sen valtaa vastaan, se on edelleen vakava uhka niin juutalaisille kuin ei-juutalaisillekin.⁷

Tämä kirja ei ainoastaan osoita juutalaisen ylivallan ideologiaa vaan myös demonstroi, että ne, jotka syleilevät tätä ideologiaa, käyttävät erittäin huomattavaa valtaa mediassa, hallituksessa ja maailmantaloudessa. He ovat riittävän vaikutusvaltaisia 2000-luvun ensimmäisinä vuosina lähettääkseen kymmeniä tuhansia amerikkalaisia sotilaita vammautumaan tai kuolemaan Irakin sodassa, joka perustuu valheelle ”joukkotuhoaseista” ja muille valheille, joita he ovat levittäneet ilman että käytännössä kukaan on niitä mediassa haastanut. Sota oli todellakin vastoin kaikkia Amerikan Yhdysvaltojen todellisia etuja. Nyt samat tahot suunnittelevat uusia sotia ja uusia katastrofeja Amerikalle ja maailmalle.

Tässä kirjassa on lopulta kyse kansojemme välisten vaarojen ja vihanpidon vähentämisestä. Tämä ei voi tapahtua, ennen kuin niin juutalaiset kuin ei-juutalaisetkin kuulevat juutalaiskysymyksen toista puolta, näkökulmaa, joka on nykymaailmassa kielletty.

Kun kirjoitan tämän esipuheen rivejä, istun Koloradon Kalliovuorilla, vuorella, joka on nimetty amerikanhaapapuun mukaan, jonka varjosta nyt nautin. Haavan sylinterimäinen lehti heiluu helposti viileässä tuulessa heijastaen auringonvaloa ja tarjoten minulle taianomaisen kuvan. Noiden kimmeltävien lehtien läpi voin nähdä lumen peittämät vuorenhuiput. Näky miellyttää niin silmiäni kuin sieluanikin. Tästä mystisestä paikasta en voi nähdä yhtään ihmisolentoa, ainoastaan luonnon suurenmoisuus täyttää silmäni. Täältä katsottuna kaikki politiikkaan, kulttuuriin, uskontoon, kansallisuuksiin, etnisyyksiin ja rotuun liittyvät kysymykset näyttävät hyvin kaukaisilta. Tältä näköalapaikalta katsottuna maailma ja jopa luonto itsessään vaikuttavat tyyneltä. Kuitenkin kun katson läheltä luonnon kauneutta, voin nähdä konfliktin ja sodan, joka jättää selkeästi varjoonsa pahimmankin sekasorron, mitä ihmiskunnasta löytyy.

Tällä vuorella käydään loputonta kamppailua, elementti elementtiä vastaan, ja laji lajia vastaan. Tuuli, sade ja lumi tasoittavat vielä jonain päivänä nämä suuret kiviset vuoret. Vieläpä juokseva virta, äärimmäinen tyyneyden symboli monille ihmisille, taistelee kiihkeästi vuorta vastaan elämästään, joka on liikettä. Todellakin, aikanaan tämä mahtava vuori antautuu jopa pienimmälle purolle ja muille luonnon eroosioille.

Kirjoittaessani muistivihkooni kaksi muurahaista lähestyy vieressäni olevan kiven päällä olevaa persikanpuolikasta. Toinen muurahaisista on suurempi ja varsin erilailla varustettu kuin toinen. Se päihittää pienemmän, mutta tuo lyöty otus vipeltää takaisin kuningaskuntaansa raportoimaan suuresta varastosta makeaa ruokaa. Sen sukulaiset yrittävät palata aarteelle ennen kilpailijoitaan. Nämä kaksi pikkuista rotua voivat jopa ryhtyä sotaan tuosta pienestä murusesta. Silmäni avautuvat sodalle, jota joka puolella ympärilläni käydään.

Tällä vuorella puut, pensaat ja heinät kilpailevat auringosta ja itse elämästä. Pienemmät linnut ovat silmät tarkkana haukkojen varalta. Floralla ja faunalla on aina edessään kuolemanvaara hyönteisten ja loiseläimien takia, jotka käyttävät näitä ravinnokseen. Jopa jokaisen elämänmuodon sisällä riehuu mikroskooppinen sota. Mitä lähempää sitä seuraa, sitä intensiivisempää on taistelu. Yhdellä kuutiometrillä rikasta multaa on enemmän vammautuneita, tapettuja, syötyjä ja jopa riistettyjä ja orjuutettuja eläviä olentoja kuin niitä maailman kaikkia ihmisiä, joilla on ollut samanlainen kohtalo. Biologit voisivat tarjota loputtomia esimerkkejä siitä loputtomasta taistelusta elämästä ja valta-asemasta elämänmuotojen välillä, riittävästi täyttääkseen vaikka miljoona tämän kokoista kirjaa.

Merkillistä kuitenkin, että juuri tämä brutaali miljardeja vuosia kestänyt taistelu selviytymisestä on tuottanut tämän seesteisen kauneuden, joka niin koskettaa sydäntäni, kun katselen maailmaa täältä korkealta paikalta. Ehkäpä tämä vuori ei olekaan niin erilainen kuin ikuiset taistelut ihmiskunnassa. Ihmisrotujen käymä kamppailu historiassa on näytellyt voimakasta roolia ihmisen evoluutiossa, aivan kuten kaikkien luonnon elämänmuotojen evoluutiossa. Sen vaikutus ihmiskuntaan ei ole yhtään vähemmän henkeäsalpaava kuin näkymä tältä vuorelta. Se on tuottanut korkeamman ihmisyyden, joka on antanut meille sellaisia aarteita kuin Da Vincin Madonna ja lapsi, ylevän rakkauden äärimmäisen ilmaisun Shakespearen Romeossa ja Juuliassa tai Keatsin runossa Oodi kreikkalaisesta uurnasta.

Ikuinen kamppailu loi ne evolutiiviset edistysaskeleet, jotka tekivät meidän kaltaisillemme mahdolliseksi laittaa jalanjälkemme kuuhun. On yhä vaikeaa käsittää, että ihmisolennot ovat kävelleet toisen maailman pinnalla ja todella matkustaneet tuohon kultaiseen valopalloon, jota ihmiskunta on katsellut ihmetellen vuosituhansia. Olisiko näissä asioissa voitu onnistua ilman evolutiivista kamppailua selviytymisestä ja valta-asemasta, joka on ajanut meitä ylöspäin? Voidaan varmasti esittää argumentti, että se on tämä elämän ja kuoleman taistelu evolutiivisesta kelpoisuudesta, joka tuotti rakkauden ja täyttymyksen kauniit ja äärimmäiset muodot jotka vuorostaan antavat meille tarkoituksen. Tämä kamppailu loi kauneuden ihmiskunnassa ja sen luomusten loistokkuuden, aivan kuten näennäisesti julma luonto loi sen värikkään loiston, jonka tältä rakastamaltani vuorelta voi nähdä.

Ehkä en ole täällä luonnon mahtavan muotokuvan ympäröimänä maailmassa, joka olisi kaukana tuolla alhaalla olevista ihmisten konflikteista. Useimmat näkevät luonnon näennäisesti seesteiset näkymät eivätkä koskaan arvaa sitä sotaa, joka raivoaa sen esteettisen peitteen alla. On myös niitä, jotka eivät ole tietoisia niistä rodullisista ja etnisistä sodista jotka kiehuvat niin ihmiskunnan pinnan päällä kuin allakin.

Pyrin vähentämään ihmiskunnan välisiä vihanpitoja ja tarjoamaan jokaiselle kansalle vision siitä, että heillä on oikeus säilyttää perintönsä ja vapautensa. Jos et edes tunnusta sodan olemassaoloa, et voi työskennellä sen lopettamiseksi. Tämä kirja kertoo etnisestä sodasta, joka on raivonnut 3000 vuotta ja jota yksi äärimielinen ryhmä on käynyt muuta ihmiskuntaa vastaan.

Vaikka fantasioimme ihmisten rauhaarakastavasta luonteesta, suurin osa ihmiskunnan historiasta on erilaisia heimo-, etnisiä- tai rotusotia. Esimerkiksi maailman luetuimpaan kirjaan, Raamattuun, on tallennettu israelilaisten ja muiden Lähi-idän alueen kansojen välinen veristen konfliktien historia. Se kertoo meille loistokkaita tarinoita sodasta ja järkyttäviä kertomuksia kansanmurhasta. Jokainen, joka lukee Vanhaa Testamenttia puolueettomin silmin, havaitsee helposti sen hallitsevan teeman olevan rodullinen ja etninen ylivalta. Siellä on monia erittäin suoria ilmaisuja etnisestä ylivallasta:

• ^·Israelilaiset ovat Jumalan ”valittu omaisuuskansa” valittu ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on.⁸
• ^·Israelilaisilla on oikeus hallita kaikkia muita kansoja ja heille on luvattu, että he omistavat ja hallitsevat jonain päivänä koko maailmaa.⁹
• ^·Israelilaiset leuhkivat kokonaisia kansoja ja kuningaskuntia vastaan tekemillään kansanmurhilla.¹⁰
• ^·Israelilaisia on käsketty murhaamaan kaikki ihmiset maista, joissa aikovat elää, ja tappaa kaikki vieraat kansat, jotka eivät alistu orjuuteen.¹¹
• ^·Israelilaisia on kielletty tekemästä oman kansansa jäsenistä orjia, mutta kannustetaan orjuuttamaan ei-israelilaisia, jotka he voivat jättää perinnöksi orjina jälkeläisilleen ikuisesti.¹²
• ^·Israelilaisia on kielletty solmimasta seka-avioliittoja.¹³

Harva uskaltaa edes tunnustaa Raamatun peittelemättömän rodullisen ylivalta-ajattelun. Ja ne, jotka tulevat tietoisiksi äärimmäisestä juutalaisesta ylivalta-ajattelusta Vanhassa Testamentissa, ovat taipuvaisia uskomaan, että sellaiset tunnelmat kuuluvat muinaisuuteen eikä niillä ole vaikutusta tänä päivänä. Juutalainen ylivalta kuitenkin osoittaa, että muinaisen juutalaisen uskonnon voimakas etnosentrismi on jatkanut menestymistään tähän päivään asti. Tarjoan vaikuttavaa todistusaineistoa sen puolesta, että juutalainen ylivalta-ajattelu elää ja voi hyvin 2000-luvulla. Sillä on dramaattinen ja kasvava vaikutus maailman tapahtumiin.

Voidaan sanoa, että minä kristittynä myös kunnioitan samoja Vanhan Testamentin ylivallasta kertovia kirjoja. Ero tietysti on se, että kristittyjen Uusi Testamentti edustaa huomattavaa askelta pois Vanhasta. ”Silmä silmästä ja hammas hampaasta” sijaan Jeesus Kristus opetti kääntämään toisenkin posken. Vastakohtana juutalaiselle ylivallalle kristinusko tarjoaa universaalin pelastuksen.

Juutalainen uskonto torjui katkerasti Jeesuksen Kristuksen eikä ole koskaan nauttinut Hänen rakkauden ja suvaitsevaisuuden opetuksistaan. Itse asiassa juutalaiset ylipapit, fariseukset, eivät pelkästään pyrkineet saamaan Jeesusta Kristusta ristiinnaulituksi, nämä johtajat ohjasivat juutalaisten uskoa päinvastaiseen ideologiseen suuntaan. Voidaan sanoa, että Kristuksen ruumiin ristiinnaulitsemisen lisäksi he tappoivat Hänen henkensä omassa sydämessään.

Olisi väärin vihata tai vainota tämän päivän juutalaisia heidän johtajiensa Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsemisessa keskeisen roolin vuoksi, mutta on tärkeää ymmärtää se ideologinen, uskonnollinen ja etninen sota, joka syntyi noina aikoina.

Kristinuskon varhaisimmista päivistä lähtien juutalaisuudesta on tullut sen päävainoaja, koska farisealaiset näkivät kristinuskon pelastuksen niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin (Gal. 3:28) uhkana heidän etniselle puhtaudelleen ja ylivallalleen. Tulisi sanoa, että juutalainen uskonto on myös täysin vastakohtainen muslimien uskolle, joka kristinuskon tapaan on myös tulkittu universaalina sanomana. Juutalaisen ylivallan kannattajat eivät pelkästään vastustaneet Jeesusta itseään, vaan he myös armottomasti vainosivat Hänen seuraajiaan, varhaisia kristittyjä.

Ei kuitenkaan kukaan puhunut hänestä julkisesti, koska he pelkäsivät juutalaisia. (Joh. 7:13)¹⁴

… sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti. (1. Tess. 2:14–16)¹⁵

Seuraavien muutaman vuosisadan aikana he säätivät laiksi juutalaisten suullisen perinteen ja ottivat babylonialaisen Talmudin kaikkein tärkeimmäksi uskonnolliseksi tekstikseen. Universal Jewish Encyclopedia -tietosanakirjan mukaan se jopa ylittää Tooran auktoriteetissa.¹⁶ Jeesuksen Kristuksen edustaessa kehitystä suuremmassa rakkaudessa ja suvaitsevaisuudessa Talmud vain entisestään vahvisti Tooran sovinismia. Tulen läpikotaisin dokumentoimaan tämän faktan itse juutalaisista teksteistä ja selkeillä lainauksilla huomattavimmilta juutalaisilta oppineilta, jotka käsittelevät Talmudin tarkoitusta. Talmudin häpeilemättömät ja toistuvat viittaukset ei-juutalaisiin eläiminä ja ”luomisen ylimaallisena jätteenä”,¹⁷ kuten myös kertomukset vihollistensa keittämisestä siemennesteessä ja ulosteissa,¹⁸ ovat ilmaisuja rotuvihasta, joka olisi saanut Hitlerin punastumaan.

Todistan tämän tulenaran lausuntoni todenperäisyyden tässä kirjassa ja näytän, kuinka valtavirran juutalaisen uskonnon auktoriteetit, kuten sensuroimattomat painokset toisesta merkittävimmistä juutalaisista lähdeteoksista, The Jewish Encyclopedia, vahvistaa Talmudin vihantäyteiset ja ei-juutalaisten vastaiset opetukset. Osoitan myös, että monet suurimmista juutalaisista julkaisuista, kuten kaikkein suosituin juutalainen sanomalehti Yhdysvalloissa, Jewish Press, yhä meidänkin päivinämme kannattavat näitä raivokkaita opetuksia. Enemmän kuin mikään muu sanomalehti Jewish Press määrää juutalaisten uskonnollisten ja kulttuurillisten asenteiden sävyn.

Yksi sen pääasiallisista uskonnollisista auktoriteeteista on rabbi Simcha Cohen, joka kirjoittaa opettavaa Dear Abby -tyylistä kolumnia nimeltä Halachic Questions. Siitä ei ole kauaakaan, kun rabbi Cohen neuvoi lukijoitaan, että Talmud pitää ei-juutalaisia ”eläiminä” (kuten talmudistisissa kirjoituksissa Gemara Kiddushin 68a:ssa ja Metzia 114b:ssä hahmotellaan).¹⁹ Toisessa kappaleessa hän puhuu siitä, kuinka juutalaista naista ei määritellä prostituoiduksi, jos tämä harrastaa esiaviollista seksiä juutalaisen kanssa, mutta hän on huora, jos hänellä on mitään seksisuhteita ei-juutalaisen kanssa, vaikka he olisivat naimisissa.

Avioliittoa ei-juutalaisen kanssa ei voida koskaan pyhittää tai sallia, sellainen suhde luokittelee naisen zonaksi … tavallinen puhetapa tulkitsee termin zona viittaamaan prostituoituun…²⁰

Toinen merkittävimmistä juutalaisista julkaisuista, Jewish Chronicle, artikkelissa nimeltä ”Some Carefully and Carelessly Chosen Words” (Joitakin huolellisesti ja huolimattomasti valittuja sanoja), paljastaa, että juutalaisten ei-juutalaisesta naisesta käyttämä sana on loukkaava jiddishinkielinen sana shiksa – tarkoittaen ”huora”, joka tulee hepreankielisestä sanasta sheigetz (”kauhistus”). Artikkeli myös huomautti, että pientä ei-juutalaista tyttöä kutsutaan nimellä shikselke, joka tarkoittaa ”pientä naispuolista kauhistusta.”²¹

Shiksa – juutalainen ei-juutalaisesta naisesta käytettävä termi, joka juontaa ”kauhistusta” tai ”huoraa” tarkoittavasta sanasta sheigetz.

Shikselke – ei-juutalainen tyttö, tarkoittaa ”pientä naispuolista kauhistusta”.

Kuinka juutalaiset ja media reagoisivat, jos ei-juutalaiset aivan yleisesti viittaisivat juutalaisiin naisiin ja pikkutyttöihin ”juutalaisina huorina” ja ”pieninä juutalaisina huorina”? Mitä tapahtuisi kenelle tahansa poliitikolle tai viihdyttäjälle, joka viittaisi juutalaisiin naisiin ja pikkutyttöihin juutalaisina huorina? Tuleeko minua nyt kutsua antisemiitiksi, koska yksinkertaisesti uskallan paljastaa sellaisen vihantäyteisen ei-juutalaisten vastaisuuden, joka on todistettu kahdessa vaikutusvaltaisimmassa juutalaisessa sanomalehdessä Amerikassa?

Talmudin äärimmäiset ylivaltamieliset opetukset ovat todellakin olleet voimakas tekijä ehkäisemään juutalaisten sulautumista kristittyihin ja muslimiyhteisöihin. Vaikka juutalaiset ovat eläneet vain pienenä vähemmistönä ei-juutalaisissa maissa yli 3000 vuotta, huomattavimmat juutalaiset geneetikot ja antropologit ylpeinä väittävät, että juutalaiset ovat säilyttäneet heille ominaisen geneettisen identiteetin.²² Näytän, kuinka juutalaisten ylivalta-ajattelun opit ei-juutalaisten pelkäämisestä ja vihaamisesta, kuten myös väitteet juutalaisten ylivertaisuudesta, on huolellisesti iskostettu jokaiseen sukupolveen. Jokainen nuori juutalainen oppii ei-juutalaisten kavalasta luonteesta faaraosta Hitleriin. Heitä opetetaan, että heidät on ”valittu” kaikkien maapallon kansojen yläpuolelle ­− varmaankin etnisen ylivertaisuus-uskon äärimmäinen ilmaisu.

Tämä teos osoittaa, kuinka nykyisen Israelin virallinen politiikka ja monet maailmanjuutalaisuuden johtavista elementeistä yhä ilmentävät radikaalisti ylivaltamielisiä mielipiteitä ja käytäntöjä. Järjestäytyneet juutalaiset ainekset ympäri maailman ajavat sitkeästi omia ylivallan tavoittelun agendojaan. Nuo agendat ovat usein konfliktissa niiden isäntäkansojen, joiden keskuudessa he elävät, etujen kanssa.

Minun väitteeni, että on olemassa voimakas, yhtenäinen, maailmanlaajuinen juutalaisen ylivallan tavoittelijoiden kokonaisuus löytää vahvistuksen todisteissa, jotka enimmäkseen juutalaisen ylivallan kannattajat itse tarjoavat. Heidän ylivallan ideologiaansa julistaa selkeästi Israelin perusta, rakenne ja toiminta; maan, joka ujostelematta perustuu etniselle ylivallalle. Se on valtio, joka on riistänyt, terrorisoinut ja törkeästi rikkonut palestiinalaisten ihmis- ja kansalaisoikeuksia.

Mitä on juutalainen ylivalta-ajattelu?

Valkoisen ylivalta-ajattelun määritelmä Random House unabridged Webster’s Dictionary -sanakirjasta kertoo sen tarkoittavan ”uskoa ylivertaisuuteen muihin rotuihin nähden ja kontrollin säilyttämistä kaikissa suhteissa.” Ottakaamme tämä määritelmä ja soveltakaamme sitä erityisesti termiin juutalainen ylivalta-ajattelu.

Juutalainen ylivalta-ajattelu – Usko, teoria tai oppi siitä, että juutalaiset ovat ylivertaisia kaikkiin muihin nähden ja että heidän tulisi säilyttää kontrolli kaikissa suhteissa.

Mitä määritelmän ensimmäiseen osaan tulee, tämä kirja kokoaa voimakasta todistusaineistoa siitä, kuinka monilla maailman johtavista juutalaisista on usko, teoria tai oppi siitä, että he ovat ylivertaisia kaikkiin muihin kansoihin nähden. Osoitan myös selvästi, että he tavoittelevat kontrollia kaikissa suhteissa muihin kansoihin. David Ben-Gurion, Israelin ensimmäinen pääministeri, jota usein kutsutaan ”Israelin George Washingtoniksi”, sanoi erityisesti, että hän uskoi juutalaisen kansan ”moraaliseen ja älylliseen ylivertaisuuteen”.²³ Tällainen ajattelu on tavallista juutalaisjohtajien kirjoituksissa ympäri maailman. Kuvittele sitä meteliä, joka syntyisi, jos Yhdysvaltain presidentti julistaisi uskovansa valkoisen rodun moraaliseen ja älylliseen ylivertaisuuteen! Juutalaisten hallitsema maailman media on suojannut juutalaisen ylivallan kannattajia kritiikiltä niin tehokkaasti, että heidän kaikkein kuuluisimmat johtajansa voivat sanoa tällaisia asioita pelkäämättä jälkiseurauksia.

Maailman lehdistössä ei ilmaistu tuohtumusta, kun Ben-Gurion esitti kommenttinsa, eikä hänen juutalaista ylivaltaa huokuvaa profetiaansakaan, jota Look -aikakauslehti siteerasi 1962, seurannut minkäänlainen protestointi. Tuo kommentti oli ennustus, että Israel istuisi eräänä päivänä yhden maailmanhallituksen huipulla.

”Jerusalemissa, Yhdistyneet kansakunnat (todella Yhdistyneet kansakunnat) rakentavat profeettojen pyhäkön palvelemaan kaikkien mannerten yhdistynyttä unionia, tämä tulee olemaan Ihmiskunnan korkeimman oikeuden istuinpaikka.”²⁴

Näytti myös julman ironiselta hänen palestiinalaisia uhrejaan kohtaan, että siitäkään ei juuri meteliä noussut, kun pöyhkeälle terroristille Menachem Beginille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Begin leuhkii kirjassaan The Revolt (Kapina) yli kahdensadan miehen, naisen ja lapsen joukkomurhalla Deir Yassinissa.²⁵ Maailma metsästää ja ottaa kiinni epäiltyjä natsisotarikollisia mutta antaa verentahrimalle juutalaiselle sellaiselle … Nobelin rauhanpalkinnon! Juuri tuon tapauksen tulisi kertoa meille, kuka todella on ylin nykymaailmassa.

Toinen tarpeellinen osa ylivalta-ajattelun määritelmää kertoo sen tarkoittavan kontrollin omaamista muihin rotuihin. Minä väitän, että juutalaisen ylivallan kannattajat pyrkivät hallitsemaan maita, joissa elävät. He toimivat yhdessä päästäkseen hallitsemaan kahta kaikkein tärkeintä vallankäytön työkalua modernissa maailmassa, massamediaa ja hallitusta. Tämä kirja tarjoaa dokumentoitua todistusaineistoa heidän uskomattomasta ylivallastaan näillä sektoreilla. Tämä äärimmäinen vallan keskitys ei ole arkea vain Amerikassa vaan useimmissa maailman johtavista maista, mukaan lukien Kanada, Britannia, Venäjä, Ranska, Brasilia ja monet muut. Se on universaali kaava, joka viittaa ennemmin suunnitelmaan kuin sattumaan.

Israel: Juutalaisen ylivallan valtio

Israel syntyi Palestiinan alkuperäisväestön massiivisella etnisellä puhdistuksella ja ajamisella pois kotiseuduiltaan. Balfourin julistuksen aikaan 1917 juutalaiset muodos-tivat vain kymmenen prosenttia väestöstä alueella, joka tänä päivänä on Israel. Sionisti-terroristien ajettua britit ulos maasta ja karkotettua suurimman osan palestiinalais-väestöstä vuosina 1947 ja 1948 juutalaisen ylivallan kannattajat perustivat Israelin. Se yhä säilyttää tunnontarkasti juutalaisen kansan kulttuurista ja geneettistä identiteettiä.

Israel suojelee etnisessä sulkeumassaan vallitsevaa juutalaiskontrolliaan vartioimalla huolellisesti etnistä koostumustaan. Se perustaa maahanmuuttonsa geneettisille standardeille ja rajoittaa maahanmuuton lähes yksinomaan niihin henkilöihin, jotka ovat biologisesti juutalaisia. New York Cityssä asuva ateistijuutalainen, joka ei koskaan ole astunut jalallaan Israelin rajojen sisäpuolelle, saa taloudellista apua muuttoon Israeliin, kun taas sadat tuhannet palestiinalaiset, joiden suvut ovat eläneet siellä tuhansia vuosia, eivät voi palata synnyinseuduilleen.

Israel ei ole ”monikulttuurinen valtio.” Se on häpeämättömästi juutalaisvaltio, joka on omistautunut ainoastaan juutalaisten intresseille, perinnölle ja uskonnolle. Se on maa, jossa asuu suuri palestiinalaisvähemmistö, ja se on myös maa, jonka yhteiskunnassa vallitsee maailman tiukin rotuerottelu. Juutalaisille ja arabeille on eri koulut, eri kerrostalot, eri naapurustot ja eri asuinalueet. Monet näistä käytännöistä vaikuttavat haitallisesti palestiinalaisiin juutalaisiin verrattuna. Esimerkiksi palestiinalaiset eivät saa liittyä normaaleihin yksiköihin asevoimissa. Entinen Israelin korkeimman oikeuden jäsen, Haim Cohen, kuvaili järjestelmää, joka pätee juutalaisin ja palestiinalaisiin Israelissa, samanlaiseksi kuin natsi-Saksan ”Nürnbergin lait”:

…kohtalon katkera ironia, joka on johtanut samoihin biologisiin ja rasistisiin lakeihin, joita natsit kehittivät ja jotka inspiroivat pahamaineiset Nürnbergin lait, toimivat perustana juutalaisuuden määritelmälle Israelin valtiossa.²⁶

Juutalainen ylivalta-ajattelu, joka hallitsee Israelia, saa hyvin vähän negatiivista julkisuutta maailmalla. Ajatellaanpa sitä positiivista julkisuutta, jota Israel saa verrattuna median yksimieliseen ja universaaliin tuomitsemiseen, jota Etelä-Afrikan entisen apartheidhallituksen päälle kaadettiin. Etelä-Afrikan tuomitsemista johti tekopyhästi amerikkalainen media, joka on läpeensä Israelin asiaa ajavien dominoima.

Tulin hiljalleen tietoiseksi juutalaisten ja ei-juutalaisten väliset suhteet läpäisevästä kaksinaismoraalista. Juutalaiset saarnaavat yhtä moraalia itselleen ja toista ei-juutalaiselle maailmalle. Heidän korkein moraalinsa on rotuylpeys, solidaarisuus, perinne ja oman edun ajaminen. Mutta he saarnasivat moninaisuutta ja liberalismia niille, jotka näkivät kilpailijoikseen. Jos sellainen dualismi ei olisi ollut olemassa, kuinka juutalaisten dominoima Amerikan media voi:

• · Tukea Israelin valtiota, joka levittää juutalaista uskontoa kouluissaan, samalla kun vastustaa jopa joululaulujen laulamista amerikkalaisissa julkisissa kouluissa?
• · Tukea Israelin valtiota, jolla on tiukasti rotuerotellut koulut, asuinalueet ja julkiset tilat juutalaisille ja arabeille, samalla kun tuomitsee rotuerotellut koulut ja asuinalueet Amerikassa ja Etelä-Afrikassa?
• · Tukea Israelin valtiota, jolla on tiukat ”vain juutalaisia” -maahanmuuttolait, samalla kun kaivaa maata amerikkalaisten pyrkimysten alta hillitä edes laitonta maahanmuuttoa?
• · Tukea Israelin valtiota, joka sallii jokaisen juutalaisen kansalaisen kantaa konetuliasetta, mikäli hän näin haluaa, samalla kun kannattaa tiukkoja aselakeja Amerikan kansalaisille?
• · Tukea Israelin valtiota, joka avoimesti julistaa tehtävänsä olevan juutalaisen kansan ja perinnön säilyttäminen, samalla kun tuomitsee palestiinalaiset, jotka haluavat oman valtionsa, ja ruoskii eurooppalaisamerikkalaisia, jotka uskaltavat kannattaa läntisen perinnön ja kulttuurin säilyttämistä Amerikassa?
• · Aina esittää juutalaisten ja ei-juutalaisten väliset suhteet historiassa niin, että ei-juutalaiset ovat pahantekijöitä ja juutalaiset syyttömiä uhreja, samalla kun tuomitsee ei-juutalaiset ”antisemiiteiksi”, mikäli nämä julkeavat puolustaa itseään sellaiselta etniseltä panettelulta?

Tällainen kaksinaismoralismi massamediassa nostattaa muitakin kysymyksiä. Miksi maailman lehdistö on niin likinäköinen, kun kyseessä on Israelin harjoittama etninen sorto? Onko järkevää epäillä, että puolueellisuus lehdistössä voisi olla seurausta juutalaisten vallasta? Mitä tulee aiheisiin kuten juutalainen ylivalta, tämä heidän valta-asemansa varmasti tarjoaa syyn, miksi lehdistö ei koskaan käytä termiä juutalainen ylivalta mutta termiä valkoinen ylivalta kyllä. Eikä tätä käsitettä edes tutkita. Ei edes silloin, kun Meir Kahane kutsui palestiinalaisia ”koiriksi” ja kannatti kaikkien palestiinalaisten karkottamista pakkokeinoin Israelin miehittämältä alueelta, häneen koskaan viitattu juutalaisen ylivallan kannattajana.

25.2.1994 amerikanjuutalainen Baruch Goldstein meni moskeijaan Hebronissa ja ampui rukoilemassa olleita palestiinalaisia konetuliaseella tappaen heistä 29. Jotkut juutalaisjärjestöt niin Amerikassa kuin Israelissakin ovat tämän jälkeen tehneet Goldsteinista pyhimyksen, rakentaen pyhäkköjä hänelle niin Amerikassa kuin Israelissakin. Ei Goldsteiniin eikä niihin, jotka ovat rakentaneet hänelle pyhäkköjä, koskaan viitata juutalaisen ylivallan kannattajina tai edes ”ei-juutalaisvastaisina”.²⁷ Toisaalta, jos ei-juutalainen edes uskaltaa siteerata Haim Cohenin lausuntoa, jossa tämä vertaa Israelin lakeja natsien Nürnbergin lakeihin, hän varmasti huomaa pian tulleensa leimatuksi ”antisemiitiksi” mediassa.

Maailman hallitusten ja lehdistön kaksinaismoralismi on usein melko hämmästyttävää. Presidentti George W. Bush, World Trade Centerin syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen jälkimainingeissa, ilmoitti, että mikä tahansa maa, joka suojelee terroristeja, tulee tuntemaan amerikkalaisten pommien raivon.

Ei kauaakaan tämän lausunnon antamisen jälkeen herra Bush illallisti Israelin pääministerin Ariel Sharonin kanssa, joka on yksi maailman pahimmista terroristeista. Kuten maailma tietää, Sharonilla on pitkä historia terrorismia ja murhaa, mukaan lukien vastuu 1500 miehen, naisen ja lapsen murhasta Sabran ja Chatilan pakolaisleireillä Libanonissa. Illallisen aikana herra Bush ei pudottanut oliiviakaan herra Sharonin päälle. Toisin kuin onnettoman Afganistanin, yhtään amerikkalaista pommia ei ole pudonnut Tel Avivin päälle terroristien suojelusta. Itse asiassa Israel ei pelkästään suojele terroristeja, vaan se on jopa nostanut monia korkeimmiksi johtajikseen. Sharon ei ole ensimmäinen terroristi, joka pääsi pääministeriksi; eräitä pahimmista tämän aseman saavuttaneista terroristeista ovat Begin, Shamir ja Barak.

Joku voisi väittää, että juutalaista ylivaltaa ajava Israelin valtio ei välttämättä tarkoita, että diaspora (juutalaiset Israelin ulkopuolella) omaavat saman juutalaista ylivaltaa ajavan agendan. Kuitenkin tulisi ottaa huomioon tosiasia, että järjestäytynyt juutalaisuus joka puolella maailmaa omistautuneesti tukee juutalaista ylivaltaa ajavaa Israelin valtiota. Toiseksi on riittävästi todisteita, että juutalaista ylivaltaa ajava politiikka ulottuu kauas Israelin rajojen ulkopuolellekin. Vaikutusvaltaiset juutalaiset mediassa ja hallituksessa ympäri maailmaa toistuvasti toimivat kontrolloidakseen muita kansoja, joiden keskuudessa elävät.

Maailmanlaajuinen agenda

Järjestäytyneellä juutalaisuudella voidaan selvästi osoittaa olleen maailmanlaajuisia strategisia tavoitteita sitten viime vuosisadan alun. Esimerkiksi Venäjän ja maailman juutalaisuuden 1900-luvun alun tavoitteena oli heidän antisemitistisenä pitämänsä keisarillisen Venäjän tsaarinvallan kukistaminen. Juutalaisyhteisöt ympäri maailman tukivat protojuutalaisen, kommunistisen hallinnon perustamista Venäjälle. He tarjosivat suurimman osan johdosta ja rahoituksesta Venäjän vallankumoukselle²⁸ – vallankumoukselle, joka oli todellisuudessa enemmän juutalaisten johtama kuin venäläisten. Sen päärahoittaja oli itse asiassa newyorkilainen juutalainen kapitalisti ja äärimmäinen juutalaisen ylivallan kannattaja, Jacob Schiff.²⁹

Yksi monista hämmästyttävistä dokumenteista, joita siteeraan, tulee Yhdysvaltain Kansallisarkistosta. Se paljastaa, että kommunistisen Venäjän ensimmäisessä hallituk-sessa oli vain 13 etnistä venäläistä ja yli 300 juutalaista yhteensä 384 komissaarista.³⁰ Anna tämä häkellyttävän tosiasian upota kunnolla mieleesi: Venäjän vallankumouksen ensimmäisessä bolshevikkihallituksessa oli vain 13 etnistä venäläistä. London Timesin Venäjän pääkirjeenvaihtaja tuohon aikaa kuvaili sitä ei yhtään vähemmäksi kuin juutalaisten tekemäksi ”vieraan aineksen maahanhyökkäykseksi” ja Venäjän valtaamiseksi.³¹ Samaa sanoi Amerikan Venäjän suurlähettiläs David Francis³² ja amerikkalaiset tiedustelu-upseerit Venäjällä. Jopa Winston Churchill kuvaili Venäjän vallankumousta bolshevikkijuutalaisten vallankaappaukseksi, joka oli ”… tarttunut venäläistä kansaa hiuksista ja käytännössä tullut tämän valtavan imperiumin kiistattomiksi herroiksi.” ³³ Tämä on vain pientä esimakua tästä kirjasta löytyvistä häkellyttävistä dokumenteista.

Maailman johtavan kansallisen hallituksen onnistunut kaataminen (ja sen hallitsijaperheen murhaaminen) osana maailman juutalaisten agendaa osoittaa, että jopa 1900-luvun varhaisina päivinä heillä oli huomattavaa maailmanlaajuista taloudellista, poliittista ja mediavaltaa. Seuranneina vuosina heidän valtansa on kasvanut eksponentiaalisesti. Useimmat ihmiset ovat yhä täysin tietämättömiä juutalaisten erittäin tärkeästä roolista bolshevismin synnyssä Venäjällä ja kommunismin leviämisessä ympäri maailmaa.

Yleisön tiedonpuute tällä alueella valaisee juutalaisuuden vaikutusvaltaista roolia akatemiassa ja mediassa. Kuinka muuten niin tärkeät ja helposti tarkistettavat historialliset faktat olisi voitu pitää poissa yleisestä tiedosta?

Se paljastaa myös uskomattoman yhtenäisyyden ja koordinoinnin ympäri maailmaa vaikuttavassa juutalaisessa vallassa, joka voidaan mobilisoida milloin minkäkin juutalaisten tavoitteen saavuttamiseksi. Toinen esimerkki vallasta, jota he käyttävät johtavien maiden korkeimmissa neuvostoissa, oli heidän onnistunut pyrkimyksensä Israelin valtion perustamiseksi. Balfourin julistuksen antamisesta (vasta hyvin vähän aikaa sitten maailma sai tietää, että sen kirjoittaja oli itse asiassa salaisesti juutalainen)³⁴ Israelin perustamiseen ja sen jatkuvaan tukemiseen sekä Irakin sotaan, he ovat osoittaneet kykynsä saada mitä haluavat.

Juutalaisella ylivallalla on tekopyhä ja kateellinen luonne. Jos ihmiset, joiden keskuudessa juutalaisen ylivallan kannattajat asuvat, ottaisivat käyttöön samanlaisia etnisen lojaaliuden ja solidaarisuuden ohjelmia kuin juutalaisen ylivallan kannattajilla on, äärimieliset juutalaiset eivät ilmeisestikään voisi käyttää valtaa ja kontrollia, koska he ovat vain pieni prosentti väestöstä. Ainoastaan kun isäntäkansan etniset ja nationalistiset tuntemukset on tukahdutettu, voivat juutalaisen ylivallan kannattajat kerätä tarpeeksi valtaa saavuttaakseen agendansa. Selkeä juutalaisen vaikutusvallan kaava akatemiassa, hallinnossa ja mediassa tähtää kaiken etnisen solidaarisuuden ja lojaaliuden heikentämiseen isäntäkansojensa keskuudessa samalla, kun tarkoituksella kannustetaan etnistä ylpeyttä ja solidaarisuutta juutalaisten keskuudessa. On olemassa yhdessä suunniteltu pyrkimys heikentää ryhmäsolidaarisuutta palestiinalaisten, brittien, ranskalaisten, eurooppalaisamerikkalaisten, afrikkalaisamerikkalaisten ja muslimien keskuudessa arabimaailmassa. He pyrkivät käyttämään mitä metodia tahansa jakaakseen ja heikentääkseen vihollisiaan, aivan kuten hajottaessaan tänä päivänä Irakia. Tämä kaava on läsnä kaikissa maissa, joissa vain on merkittäviä määriä äärimielisiä juutalaisia.

Hajota ja hallitse

Juutalaisen ylivallan kannattajat pelkäävät ja vastustavat kaikkea etnistä solidaarisuutta omaansa lukuun ottamatta. Länsimaissa he vastustavat jatkuvasti kaikkia järjestöjä, jotka pyrkivät säilyttämään eurooppalaisten edut ja perinnön. Samaan tapaan ei-eurooppalaisissa maissa he jatkuvasti työskentelevät hajottaakseen valta-asemassa olevan etnisen ryhmän solidaarisuuden ja homogeenisuuden. On osa juutalaisen ylivallan kannattajien modus operandia lietsoa moninaista maahanmuuttoa ja monikultturismia jokaisessa maassa jossa asuvat (paitsi tietysti Israelissa), koska he näkevät kinastelevan, epäyhtenäisen yhteiskunnan helppona saaliina intensiivisille ja hyvin organisoiduille kontrollipyrkimyksilleen. Tri Stephen Steinlight, entinen korkea-arvoinen American Jewish Committeen jäsen, jota siteerasin aiemmin, sanoo sen hämmästyttävän suorasukaisin termein:

Ehkäpä vielä yhden sukupolven, optimistinen ennuste, juutalaisyhteisö on näin ollen asemassa, jossa se tulee kykenemään hajottamaan ja hallitsemaan sekä menemään mukaan valikoiviin koalitioihin, jotka tukevat agendaamme.³⁵

Amerikassa he eivät ole pelkästään työskennelleet heikentääkseen eurooppalais-amerikkalaisten solidaarisuutta, vaan he aktiivisesti vastustivat afrikkalais-amerik-kalaisten nationalistisia liikkeitä, kuten Marcus Garveyn liikettä ja Nation of Islamia. Nuo mustat järjestöt yksinkertaisesti halusivat säilyttää oman perintönsä ennemmin kuin assimiloitua monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Juutalaisen ylivallan kannattajat tekopyhällä tavalla haluavat ainoastaan itsensä olevan tietoisia perinnöstään ja erityis-intresseistään. He yrittävät saada muut ryhmät tuntemaan syyllisyyttä jopa ylpeyden tuntemisesta omasta kulttuuristaan. He maalaavat etnisen ylpeyden ja yhtenäisyyden toisissa kansoissa ylivallan tavoitteluksi tai vihamieliseksi toisia kohtaan.

Osuva esimerkki tästä hajota ja hallitse -metodista voidaan nähdä Palestiinassa ja Libanonissa. Suurin osa palestiinalaisista ja libanonilaisista on muslimeja, mutta merkittävä osuus myös kristittyjä. Israel on aktiivisesti lietsonut vihaa ja sisällissotaa kristittyjen ja muslimien välillä Lähi-idässä. Yksi syistä, miksi Ariel Sharon järjesti muslimipakolaisten teurastuksen libanonilaisten puolisotilaallisten falangistijoukkojen käsissä 1982, oli katkeran vihan ja sodan lietsominen Israelin arabivihollisten keskuudessa. Yhden Israelin entisistä pääministereistä, Moshe Sharettin, päiväkirjat paljastivat sen faktan, että tämä oli yksi Israelin päätaktiikoista.³⁶ Maiden destabilisointi kannustamalla massiivista monirotuista ja moniuskontoista maahanmuuttoa, kuten myös olemassa olevien etnisten ja uskonnollisten jakojen edistäminen maiden sisällä, on ollut juutalaisen ylivallan kannattajien pitkään harjoittama strategia.

Tämä yritys murtaa vihollisensa etninen solidaarisuus voidaan selittää palestiinalaisen kansan kontekstissa. Jos Israelin kodeistaan karkottamat palestiinalaiset assimiloituvat täysin muihin maihin ja näiden isäntäväestöihin ja näin ollen menettävät identiteettinsä palestiinalaisina, he ja heidän assimiloituneet jälkeläisensä eivät varmasti niin todennäköisesti tue palestiinalaisten asiaa. Jos juutalaisväestöt eivät assimiloidu, he todennäköisemmin tukevat juutalaisvaltiota.

Samalla kun he yrittävät murtaa toisten kansojen etnisen lojaaliuden, juutalaista ylivaltaa ajavat voimat mediassa sponsoroivat kroonista historiallisen antisemitismin hokemista. Sellaisella fokuksella on kaksi tavoitetta. Ensiksikin, se kohottaa juutalaisten välistä solidaarisuutta ja maailmanlaajuista tukea Israelille, ja toiseksi se stimuloi juutalaisissa kollektiivista vihaa ei-juutalaista maailmaa kohtaan ja näin ollen vähentää juutalaisten assimiloitumista. Ei-juutalaisten kavaluuden juutalaisia kohtaan loputon toistaminen myös suojelee heitä ei-juutalaisten kritiikiltä, koska jos kuka tahansa uskaltaa kritisoida juutalaisten ylivalta-ajattelua, hänet maalataan moraalisesti samaksi kuin holokaustin toteuttajat. Virallinen holokaustitarina on saavuttanut uskonnolliset mitat, ja jos joku kyseenalaistaa yhdenkin rivin pyhistä holokaustikirjoituksista, hänestä tulee nykyajan kerettiläinen, joihin nyt viitataan ”kieltäjinä”.

Toinen esimerkki juutalaisen ylivallan kannattajien tekopyhyydestä voidaan nähdä seka-avioliittojen aiheessa. Presidentinvaalikampanjansa aikana George Bush huomasi joutuneensa lehdistön paheksunnan kohteeksi puhumisestaan Bob Jonesin yliopistossa, instituutiossa, joka vastustaa rotujenvälistä seurustelua ja avioliittoa. Tietysti vaalikampanjan aikana niin George Bush kuin Al Gorekin pitivät monia pakollisia puheita monille juutalaisjärjestöille. Ironia on se, että jokainen synagoga Amerikassa ja jokainen suuri juutalaisjärjestö vastustaa kiivaasti juutalaisten seka-avioliittojen solmimista ei-juutalaisten kanssa. Itsessään Israelissa juutalaisen ja ei-juutalaisen välinen avioliitto on kielletty lailla. Tietenkään tätä törkeää kaksinaismoralismia ei mainita Amerikan muka reilussa ja vapaassa lehdistössä. Sellainen asian valoon tuominen ei olisi hyvää pr:ää juutalaisille.

Tietenkään kaikki juutalaiset eivät kannata juutalaista ylivaltaa yhtään sen enempää kuin kaikki saksalaiset olivat natseja Hitlerin kaudella, mutta se tosiasia silti pysyy, että järjestäytynyt juutalaisuus on ajanut menestyksellisesti agendaa, joka on kerännyt uskomattoman vallan nykyaikana. Israelin valtion luomisen myötä he ovat perustaneet kaikkein eniten etnisen ryhmän ylivallalle perustuvan valtion maailmassa. Vieläkin tärkeämpää on ottaa huomioon, että he ovat onnistuneet hankkimaan hirvittävän suuren vallan monissa maailman johtavien maiden hallituksissa (erityisesti Yhdysvaltojen), ja tänä päivänä he dominoivat läpikotaisin maailman uutis- ja viihdemediaa. Hyvin dokumentoitu lukuni mediasta todistaa, että heidän valtansa on paljon suurempi kuin voisit luulla.

Kriitikkojensa hiljentäminen

Juutalaisen vallan laajuus on juuri se syy, miksi suuri yleisö on siitä tietämätöntä, koska ne, jotka tietävät siitä, myös tietävät sen korkean hinnan, jonka joutuisivat maksamaan siitä avoimesti puhumisesta. Amerikassa niin tekeminen voi johtaa vahinkoon maineelle tai jopa liikeyrityksen menettämiseen tai työttömyyteen. Sellainen totuuden kertominen voi johtaa uhkauksiin, pelotteluun ja jopa fyysisiin hyökkäyksiin sellaisten ryhmien taholta kuin Jewish Defense League. Anti-Defamation League -järjestö on aina kiireinen syyttäessään kriitikkojaan rodullisesta, uskonnollisesta tai etnisestä suvaitsemattomuudesta, puolustaessaan ja kieltäessään samalla Israelin räikeää rasismia ja ylivalta-ajattelua. Tämä juutalaista ylivaltaa ajava ryhmä voi raunioittaa lähes kenen tahansa valitsemansa henkilön liiketoimet tai poliittisen uran.

Mikä vieläkin vaarallisempaa, juutalaisen ylivallan kannattajat ovat nyt onnistuneet vangitsemaan kriitikkojaan monissa Euroopan maissa. He eivät vielä tällä hetkellä voi vapaasti salamurhata kriitikkojaan länsimaissa, kuten he ovat salamurhanneet satoja palestiinalaisia kirjailijoita, runoilijoita ja hengenmiehiä ympäri arabimaailmaa. Tämän päivän Euroopassa kuitenkin pelkkä juutalaisjohtajien ylivaltamielisten lausuntojen siteeraaminen voi tietää sinulle vankilaa.

Tälläkin hetkellä on vankilassa satoja toisinajattelijoita, jotka uskalsivat yksinkertaisesti puhua tai kirjoittaa avoimesti juutalaisten etnisestä suvaitsemat-tomuudesta. Vaikka media jatkuvasti väittää, että toisin kuin natsivallan alla oli, meillä on sananvapaus, juuri tällä hetkellä Euroopan maiden kansalaisia on vankilassa vain siitä syystä, että kyseenalaistivat joitakin juutalaisia versioita holokaustista.

Juutalaisen ylivallan kannattajat ovat tehneet kovasti töitä heikentääkseen etnisen tietoisuuden ja lojaaliuden tunnetta eurooppalaisten keskuudessa. Nykymediamme poliittisessa korrektiudessa pidetään ”vihapuheena” eurooppalaisten puhetta rakkaudesta omaan perintönsä ja haluaan säilyttää se. Eurooppalaisamerikkalaisena uskon, että kansallani on oikeus säilyttää elämäntapansa. Samaan aikaan tunnustan tuon luonnollisen oikeuden kaikille maapallon eri ihmisryhmille ja kansallisuuksille. Eikö ole esimerkiksi kummallista, että palestiinalaiset, jotka on etnisesti puhdistettu omasta maastaan ja joilta on kielletty heidän kaikkein perustavanlaatuisimmat ihmisoikeutensa, niin usein esitetään ”antisemiitteinä” ja ”terroristeina”, kun taas ”ei-juutalaisvastaiset” juutalaisen ylivallan kannattajat, jotka ovat terrorisoineet heitä ja varastaneet heidän maansa, eivät saa paljoakaan kritiikkiä maailman lehdistössä.

Palestiinalaisten ja arabimaailmassa asuvien täytyy ymmärtää, että heidän oman hätänsä lähde juontaa siitä tosiasiasta, että eurooppalaisamerikkalaisia on estetty puolustamasta omia kansallisia etujaan ja perintöään aivan kuten palestiinalaisiakin on estetty. Palestiinalaiset eivät tule koskaan löytämään vapautusta kansalleen ennen kuin eurooppalaisamerikkalaiset löytävät vapautuksen Amerikassa juutalaisesta ylivallasta.

Vaikka olen ehdottomasti eurooppalaisamerikkalaisten puolesta toimiva aktivisti, kunnioitan jokaista kansaa, ja nostan hattua sille, joka haluaa säilyttää oman elämäntapansa ja mikä vieläkin tärkeämpää, oman olemassaolonsa etnisenä kokonaisuutena. Minulle etninen selviytyminen on ihmisoikeuksista kaikkein perustavin. Se on myös perustavanlaatuinen ihmisoikeus kansalle elää sellaisen hallituksen alaisuudessa ja myös uutis- ja viihdemedian, joka heijastaa heidän omia perusarvojaan, perinteitään ja sosiaalisia sekä taloudellisia etujaan. Vieraan ja tuhoisan massamedian alaisuudessa elävä kansa on yhtä sorrettu kuin vieraan miehityshallituksen vallan alla elävä kansa.

21. vuosisadan yhä kasvava juutalaisen ylivallan kannattajien ajama globalismi vähentää edelleen kaikkien ihmisten valinnanmahdollisuuksia ja vapauksia. Lisäksi se vaarantaa kansojen kulttuurien, perinteiden, arvojen, uskontojen ja etnisten identiteet-tien säilyttämistä. Globalismin lopputulos on oleva valtaisa maailmanhallitus, joka murskaa vapauden ja moninaisuuden kuin höyryjyrä kukkasen. Ajatus, että hallituk-sen tulisi edustaa omaa kansaansa eikä mitään ulkovaltaa, on itsenäisyysjulistuksen ja Amerikan Yhdysvaltojen kantava periaate: ihmisten oikeus saada omistaan juontava hallitus heidän omia etujaan varten. Yhdysvaltain perustuslain johdanto sanoo sen ytimekkäästi, kun se puhuu hallituksesta ”itsellemme ja jälkeläisillemme.”

Amerikassa juutalaisten Yhdysvaltain hallituksen avainpaikkojen hallinta on hämmästyttävää. Presidentti Clintonin hallinnon aikaan johtava israelilainen sanomalehti Maariv kertoi ”lämpimien juutalaisten”, tarkoittaen Israelin intresseille lojaaleja juutalaisia, olevan kriittisen tärkeissä asemissa Yhdysvaltain kansallisessa turvallisuusneuvostossa. Maariv kertoi, että seitsemän sen yhdestätoista jäsenestä on ”lämpimiä juutalaisia.”³⁷

Tutkimustyö tähän kirjaan tehtiin ja kirja kirjoitettiin enimmäkseen Clintonin hallinnon aikaan, ja sellaisena se tarjoaa palan historiallisesta ajasta. Mutta älä kuvittele, että kohtuuton juutalainen valta väheni presidentti George Bushin hallinnon alaisuudessa. Hänen presidenttikautensa alkoi harvemmalla juutalaisella kaikkein näkyvimmissä asemissa, mutta perustana oleva hallituksen byrokratia, joka säilyy samana eri presidenttien virkakausien ajan, on yhtä juutalainen kuin aina. Hyvä esimerkki on Alan Greenspan, joka toimi vaikutusvaltaisen Federal Reserven puheenjohtajana monien ja molemmista puolueista olevien presidenttien ajan. Hänen tilalleen ehkäpä kaikkein vaikutusvaltaisimpaan taloudelliseen virkaan koko maailmassa tuli Ben Shalom Bernanke, mies, jolla on jokaisena päivänä etuoikeus hyvin tärkeään tietoon joka voisi helposti rikastuttaa hänen äärimielisiä veljiään miljardeilla dollareilla.

Kansallisessa turvallisuusneuvostossa on juutalaisten asema yhä enemmän lujittunut Bushin presidenttikauden ensimmäisistä päivistä. UPI:n Richard Sale kirjoitti 28.2.2003 sionisti Elliott Abramsista: ”Henkilöstön sekoitus kansallisessa turvallisuusneuvostossa tarkoittaa todennäköisesti, että Yhdysvallat ottaa kovemman pro-Israel-kannan Lähi-idässä … Elliot Abrams, kiistelty entinen Reaganin hallinnon virkamies, jonka presidentti Bush viime joulukuussa nimitti kansalliseen turvallisuus-neuvostoon hoitamaan palestiinalaisten ja israelilaisten välistä konfliktia, on poistanut useita henkilöstön jäseniä, joita pidettiin puolueettomina aiheen suhteen.”³⁸

On tuhansia kirjoja ja elokuvia – monet ylivaltamielisten juutalaisten kirjoittamia, tuottamia ja markkinoimia – jotka tuomitsevat rodullisen ja etnisen ylivallan opit ja liikkeet ei-juutalaisten keskuudessa. Harva kirja kuitenkaan uskaltaa tutkia maailman vanhinta, voimakkainta ja ilkeämielisintä etnisen ylivalta-ajattelun muotoa: juutalaista ylivaltaa. Juutalaisten dominoima massamedia on täynnä tarinoita ääri-islamilaisuuden vaaroista. Mikäli nämä ylivaltamieliset juutalaiset olisivat rehellisiä, he voisivat kirjoittaa paremmin ylivalta-ajattelusta, josta he eniten tietävät: omastaan. Ja minun väitteeni tietysti on, että äärijuutalaiset ovat paljon vaarallisempia kuin äärimuslimit, koska heillä on käytännössä sormensa maailman ainoan supervallan käsittämättömän hirvittävillä aseilla. Itse asiassa he ovat käyttäneet näitä aseita tukemaan massiivista terroria maata vastaan, joka ei hyökännyt meidän kimppuumme eikä vahingoittanut meitä millään tavalla: Irakia.

Juutalainen ylivalta tulee osoittamaan täsmälleen, kuinka juutalaisen ylivallan kannattajat ovat käyttäneet poliittista- ja mediavaltaansa pakottamaan amerikkalaiset ja muut kansat tahtoonsa, vaikka heidän agendansa vastustaa selkeästi noiden kansojen todellisia etuja. Erinomainen esimerkki on Irakin sota.

Irakin sota

Ei ole mitään sattumaa, että kaksi kaikkein eniten juutalaisen ylivallan kannattajien vaikutusvallan alla olevaa maata, Yhdysvallat ja Britannia, hyökkäsivät Irakiin maaliskuussa 2003. Käydessään sotaan Irakia vastaan Amerikka taisteli itseään vastaan. Se aloitti sodan, joka tulisi varmasti aiheuttamaan enemmän vihaa ja terrorismia Yhdysvaltoja vastaan, maksamaan satoja miljardeja dollareita, ja aiheuttamaan hirvittävää tuhoa Amerikan taloudellisille ja diplomaattisille eduille kotona ja ulkomailla. Mikä vieläkin tärkeämpää, se oli Amerikan asevoimien urheiden taistelijoiden, joita ei koskaan tulisi asettaa vaaraan muuten kuin Amerikan kansan todellisen turvallisuuden ja vapauden puolesta, tunteetonta pettämistä.

Kaikkein kuuluisimmat vaikutusvaltaiset ja pitkäaikaiset tämän sodan kannattajat ovat kiihkeät äärisionistit Richard Perle, Pentagonin puolustuspolitiikan johtokunnan puheenjohtaja, ja Paul Wolfowitz. Perle ja hänen vaimonsa olivat myös perustaneet JINSA:n, joka tulee sanoista Jewish Institute for National Security Affairs (Juutalainen kansallisen turvallisuuden instituutti). Perlestä ja hyvin verkostoituneesta juutalaisten uuskonservatiivien klikistä tuli sodan pääasiallisia propagandisteja. Heihin kuuluivat monet entiset huomattavat marxilaiset kuten Norman Podhoretz, joka vastusti Vietnamin sotaa mutta joka koki muodonmuutoksen konservatiiviseksi pro-Israel-haukaksi. Podhoretz on myös toiminut Commentary -lehden päätoimittajana, joka on American Jewish Committeen aikakauslehti. Muiden juutalaisten uuskonservatiivien joukossa olivat Scooter Libby, Elliot Cohen, Douglas Feith, Bill Kristol, David Wurmser, Elliott Abrams, Michael Ledeen, Michael Kagan, Daniel Blumenthal, Michael Rubin, Paul Frum, Henry Kissinger ja jopa entinen marxilainen ja Mustien panttereiden tukija David Horowitz.

Aikoinaan vuonna 1996 Perle, Feith ja Wurmser olivat raportin nimeltä A Clean Break: A New Strategy for Securing the Realm (Uusi alku: Strategia valtakunnan turvaamiseksi) takana. Se vaati sotaa Irakia vastaan, ei Yhdysvaltojen, vaan Israelin valtakunnan turvaamiseksi. Se kirjoitettiin virkaan astuvalle Israelin Likud-puolueeseen kuuluvalle pääministerille, Benjamin Netanjahulle. Kun israelilaiset päättivät kerran luoda amerikkalaisen sodan Irakia vastaan, heidän piti sitten rakentaa perustelu sodalle, joten he sanoivat Irakilla olevan joukkotuhoaseita ja että Irak uhkasi Amerikkaa. Massamedia oli tässä yhteistyössä. Tietysti Israel oli paljon syyllisempi jokaiseen väitettyyn rikkomukseen kuin Irak. Mutta juutalaisen ylivallan kannattajat mediassa eivät koskaan tee ilmiselvää vertailua näiden välillä:

Miksi lähteä sotaan Irakia vastaan?

• · Irakilla on joukkotuhoaseita.
• · Kuitenkin Israelilla on yksi suurimmista ja tappavimmista arsenaaleista biologisia-, kemiallisia- ja ydinaseita maailmassa.
• · Irak yritti estellä YK:n tarkastajia.
• · Kuitenkin Israel ei koskaan ole edes sallinut mitään tarkastuksia sen valtavaan varastoon kemiallisia-, biologisia- ja ydinaseita. Israel esti YK:n tutkimukset sen tekemiin sotarikoksiin, kuten Sharonin Sabran ja Chatilan joukkomurhaan ja joukkomurhaan Jeninissä.
• · Irak oli hyökännyt naapuriaan Kuwaitia vastaan ja miehittänyt sen.
• · Kuitenkin Israel hyökkäsi Libanoniin ja miehitti sitä brutaalisti 18 vuoden ajan, tappaen yli 20 000 siviiliä ja tuhoten 100 000 kotia.
• · Irak on brutaalisti miehittänyt Irakin kurdialueita.
• · Kuitenkin Israel on sotilaallisesti miehittänyt kolmen miljoonan asukkaan länsirantaa ja Gazaa 40 vuoden ajan; brutaali miehitys, joka on tappanut ja vammauttanut kymmeniä tuhansia palestiinalaisia, pakottanut monet kurjiin keskitys- (pakolais-) leireihin, kiduttanut satoja tuhansia vankiloissaan ja kieltänyt palestiinalaisilta jopa kaikkein alkeellisimmat ihmisoikeudet.

Irak oli vaara Yhdysvalloille.

Kuitenkin Irak ei koskaan edes nostanut sormeaan Yhdysvaltoja vastaan, kun taas Israelilla on pitkä historia terrorismia ja petosta Yhdysvaltoja vastaan kuten Lavonin jupakassa, hyökkäyksessä U.S.S. Libertyä vastaan ja Pollardin vakoilutapauksessa.

• · Irak oli rikkonut YK:n päätöslauselmia kuten YK:n päätöslauselmaa 1441.
• · Kuitenkin Israel on rikkonut yli kolme kertaa useampaa YK:n päätöslauselmaa kuin Irak, mukaan lukien monia Yhdysvaltojen tukemia. Yli 40 vuoden ajan Israel on rikkonut YK:n päätöslauselmaa 242, joka vaatii Israelin täydellistä vetäytymistä Länsirannalta ja Gazasta.

Jos sodalle Irakia vastaan voitaisiin antaa vankat perusteet niistä rikkomuksista, joista juutalaiset uuskonservatiivit ja media sitä syyttävät, paljon vahvemmat perusteet voitaisiin tarjota sodalle Israelia vastaan! Sota Irakia vastaan oli moraaliton, tekopyhä sota, joka käytiin Israelin puolesta ja jokaista Amerikan Yhdysvaltojen elintärkeää intressiä vastaan. Se on sota, joka ei yksinkertaisesti olisi voinut olla mahdollinen ilman juutalaisen ylivallan kannattajien valta-asemaa niin hallituksessa kuin mediassakin.

Vain yksinkertaisesta järjestäytyneen juutalaisyhteisön ilmiselvästä roolista Irakin sodan takana mainitsemisesta kongressiedustaja Jim Moran itse asiassa pakotettiin eroamaan demokraattien johtajan virastaan. Associated Press kertoi 14.3.2003: ”Edustaja Jim Moran, demokraatti Virginiasta, pakotettiin ulos puolueensa johtajan virasta perjantaina hänen sanomisistaan Amerikan juutalaisten roolista mahdollisessa sodassa Irakin kanssa nousseen raivon vuoksi.”³⁹ On kiehtovaa nähdä juutalaisen ylivallan kannattajien käyttävän valtaansa juuri sillä samalla hetkellä kun kieltävät sellaisen vallan olemassaolon.

Kaikkien ihmisten oikeuksien puolustaminen

Minä näen arvoa siinä, että kaikki ihmiset säilyttävät kulttuurillisen, kansallisen ja jopa geneettisen perintönsä. Kaikilla kansoilla on oikeus säilyttää oma uniikki identiteettinsä, mukaan lukien juutalaisilla. Tämä kirja osoittaa, että suuri osa järjestäytyneestä juutalaisjohdosta työskentelee itsesäilytyksen ja itsensä edistämisen päämäärien eteen sitkeästi, samalla kun järjestelmällisesti demonisoi toisia kansal-lisuuksia ja rotuja, jotka uskaltavat toimia samalla tavalla omien intressiensä eteen.

Heidän lopullinen voittonsa ei saisi aikaan ainoastaan vapauden menettämistä vaan myös kaikkien maapallon kansojen moninaisten perintöjen ja kulttuurien tuhon. On toiveeni, että me kaikki, kaikki kansat ja ryhmät, samalla kun tunnustamme eromme uskonnossa, rodussa, kulttuurissa ja kansallisuudessa – tulemme työskentelemään yhdessä puolustaaksemme itseämme tuolta yhdeltä uskomattoman voimakkaalta ylivalta-ajattelulta, joka uhkaa meitä kaikkia.

Tekopyhästi samat voimat, jotka tukevat juutalaista ylivaltaa, ovat syyttäneet minua ”valkoisen ylivallan kannattajaksi”. Torjun tuon haukkumanimen, koska toisin kuin juutalaisen ylivallan kannattajat, en halua valtaa tai kontrollia mihinkään muuhun rotuun vaan haluan yksinkertaisesti säilyttää oman perintöni. Sen tunnustaminen, että eri rotujen välillä on luontaisia eroja kulttuurissa, käyttäytymisessä, perinteissä ja jopa genetiikassa, ei tee kenestäkään ylivallan kannattajaa. Usko siihen, että jokaisella kansalla on oikeus säilyttää perintönsä ja olla vapaa toisten kontrollista ei ole ylivalta-ajattelua. Se on vastakohta ylivalta-ajattelulle. Ylivaltaa on se, kun yksi ryhmä yrittää kontrolloida tai olla ylempänä toista. Juutalaisen ylivallan kannattajat eivät pelkästään pyri kontrolloimaan palestiinalaisia ja arabimaailmaa, he pyrkivät saamaan ylivallan lähes kaikissa maissa, joissa asuvat.

Yksi taktiikoista, joita juutalaisen ylivallan kannattajat ovat käyttäneet minua ja tätä kirjaa vastaan, on väittää, että olen valkoisen ylivallan kannattaja ja rasisti. He tekevät tämän viittaamalla jatkuvasti Ku Klux Klanin jäsenyyteeni nuorena miehenä. On tärkeää sanoa tässä, että en ole ollut tekemisissä minkään Klanin ryhmän kanssa lähes 30 vuoteen. Järjestö, jota johdin, oli myös täysin laillinen ja väkivallaton. Yhtäkään järjestöni jäsentä ei koskaan asetettu syytteeseen tai edes syytetty väkivallasta ketään vastaan.

Kun jätin tuon järjestön lähes kolmekymmentä vuotta sitten, sanoin selkeästi ja julkisesti, että jätin sen, koska en halunnut tulla liitetyksi järjestöön, jolla oli vihan ja väkivallan mediaimago. Silloin kuten nytkin, sanoin selvästi, että tuomitsen jokaisen henkilön tai ryhmän, joka todella tukee väkivaltaa, terrorismia tai vihaa, olivatpa he valkoisia, mustia, juutalaisia tai mitä tahansa etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää.

Vertaa minun saamaani kohtelua mediassa kolmenkymmenen vuoden takaisista poliittisesti epäkorrekteista ajatuksistani niiden saamaan kohteluun, jotka tekivät suuria rikoksia ihmisyyttä vastaan, kuten Israelin Ariel Sharonin saamaan kohteluun, tai monien murhaavia kommunistihallintoja edustaneiden ja entisissä kommunistimaissa valtaan palanneiden virkamiesten saamaan mediakohteluun.

Vaikka journalistit kirjoittavat entisistä kommunisteista niin läntisessä kuin itäisessäkin Euroopassa ja haastattelevat heitä, harvoin yksikään heistä esitellään ”entisenä kommunistina”. Vaikka miehet kuten Nelson Mandela olivat mukana terroripommi-iskuissa nuorena miehenä, häntä ei koskaan esitellä tv-yleisölle Nelson Mandelana, ”entisenä terroristina”. Vaikka Ariel Sharon todettiin vastuulliseksi jopa israelilaisen komission toimesta 1200 palestiinalaisen miehen, naisen ja lapsen murhaan Sabrassa ja Chatilassa, häntä ei esitellä ”sotarikollinen” Ariel Sharonina.

Vaikka media ei voikaan sanoa, että olisin koskaan vahingoittanut yhtä ainutta ihmistä, lehdistö usein otsikoi, ja lähes aina aloittaa uudet uutisartikkelit minusta tyyliin David Duke, entinen KKK -johtaja, eikä sano mitään huomattavasta urastani 30 vuotena tuon ajan jälkeen. Minua ei esitellä oikealla tittelilläni edustaja, kuten on tavallista entisten edustajien, senaattorien ja presidenttien ollessa kyseessä. He ennemmin tukehtuisivat kuin käyttäisivät legitiimiä ja kovalla työllä ansaittua titteliäni tri David Duke. He eivät varmasti sano bestseller-kirjailija David Duke. Aivan kuin entinen kukluxklaanilainen David Duke lukisi syntymätodistuksessani. Senaattori Robert Byrd on entinen Klan-johtaja, joka sittemmin on ottanut ja äänestänyt Israelin puolesta satoja kertoja senaatissa, ja hän on senaattori Robert Byrd, ei entinen kukluxklanilainen Robert Byrd. George Bush on entinen huumeidenkäyttäjä. Häntä ei esitellä tapaan George Bush, ”entinen kokapää”.

Tämän faktan kaukaisesta menneisyydestäni paljastaminen on ihan oikein, aivan kuten se olisi kenen tahansa julkisuuden henkilön kohdalla, mutta huomaa, että kun joku on sionismin ystävä, hänen kiistanalaisesta menneisyydestään tulee pelkkä alaviite, mutta kun hän vastustaa sionismia, hänen menneisyydestään tulee otsikko. Uskon todella, että jos poliittisella urallani olisin mennyt ja myynyt Amerikan äärimielisille juutalaisille tai Israelille, juutalaisen median tuomitsemiset olisivat muuttuneet ylistykseksi. Voin nähdä heidän käsientaputtelunsa. Eikö olekin upeaa, että David Duke on päässyt yli menneisyydestään, he sanoisivat.

Lehdistö ei myöskään mainitse sitä tosiseikkaa, että itse asiassa voitin vuoden 1988 demokraattien varapresidentin esivaalit New Hampshiren osavaltiossa saaden yli 60 prosenttia äänistä. Vuonna 1989 kampanjoin republikaanina ja voitin vaalit päästen edustajainhuoneeseen Louisianassa. Osavaltiossa, joka on suunnilleen Itävallan kokoinen maantieteellisesti ja väestöltään, kuvernöörin ja Yhdysvaltain senaattorin vaaleissa voitin yli 60 prosenttia eurooppalaisamerikkalaisten äänistä kummissakin vaaleissa. Presidentinvaaleissa vuonna 1992 sain enemmän ääniä joissakin repub-likaanien esivaaleissa kuin joukko paljon paremmin rahoitettuja istuvia republikaani-senaattoreja. Vuonna 1996 voitin vaalit piirikunnan toimeenpanevan komitean jäsenenä Louisianan suurimmassa republikaanisessa piirissä. Muut 13 valittua jäsentä valitsivat minut myöhemmin yksimielisesti puheenjohtajaksi, jona palvelin vuoteen 2000 asti. Sitten vietin joitakin vuosia Itä-Euroopassa ja lähdin opiskelemaan Ukrainan suurimpaan yliopistoon MAUP:n, josta sain täyden tohtorin arvon historiassa.

Minut on kutsuttu luennoimaan yli sataan yliopistoon ja olen matkustanut maailmalla puhumassa sionismin rikoksista palestiinalaisia ja muita Lähi-idän kansoja kohtaan, ja kauheasta vahingosta, jota sionistien ulkopolitiikkamme hallinta on aiheuttanut Yhdysvalloille. Paljastin Israelin terrorihyökkäykset Yhdysvaltoja vastaan Lavonin jupakassa ja heidän hyökkäyksensä U.S.S. Libertyä vastaan. Varoitin, että Israelin agentin Jonathan Pollardin petos tulisi toistumaan, ja kauan ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja sanoin, että Amerikan Israelin sanelema politiikka tulisi johtamaan terrorismiin ja suureen vahinkoon amerikkalaisille.

Syyskuun 11. päivän jälkeen ja ennen Irakin sodan alkua paljastin sen ilmiselvän totuuden, että Saddamilla ei ollut joukkotuhoaseita ja että vaikutusvaltaiset äärimieliset juutalaiset olivat valmistelemassa Irakin sotaa Yhdysvaltain mediassa ja hallinnossa.

Marraskuussa 2002, vain muutama kuukausi ennen sodan alkua, aikakauslehti Newsweek paljasti Periscope-osastollaan Yhdysvaltain ulkoministeriön uhanneen ottaa mediaoikeudet pois Al Jazeera -satelliittiuutiskanavalta, mikäli se julkeaisi haastatella minua prime-time-ohjelmassa. Al Jazeera rohkeasti haastatteli minua kuitenkin, mutta kuukauden sisällä minulle ilmoitettiin, että äärisionisti Michael Chertoff oli valtuuttanut liittovaltion syytteet minua vastaan vero- ja muista raha-asioista. Vietin 13 kuukautta Amerikan gulagissa (lisää tästä löydät luvusta 11).

Kaukana siitä, että olisin lannistunut, vankeus vain uudisti omistautumiseni työlleni, kirjoittamiselleni ja puhumiselleni suurimmasta uhasta vapaudelle ja rauhalle, kansainvälisestä sionismista. Vapauduttuani viimeistelin tohtorinopintoni ja olen sen jälkeen luennoinut yliopistoissa ympäri Eurooppaa, Amerikkaa ja Lähi-itää ja rakentanut kiistanalaiselle maineelleni tunnetuimpana antisionistina maailmassa.

Harvardin yliopistossa arvostettu J. F. Kennedy School of Government julkaisi vuonna 2006 professorien Stephen Walt ja John Mearsheimer paperin nimeltä ”Israel and U.S. Foreign Policy” (Israel ja Yhdysvaltain ulkopolitiikka). Sionistit kuten Alan Dershowitz tuomitsivat sen sanoen, että se yksinkertaisesti kopioi minun nettisivuiltani ja ”voisi olla David Duken kirjoittama”. Kaikkea muuta kuin kumoten Waltin ja Mears-heimerin väittämät Dershowitzin kommentit ovat vain vahvistaneet oman työni tutki-muksellisen arvon, koska hän osoittaa, että professorit Yhdysvaltain kaikkein arvo-valtaisimmassa yliopistossa ovat nyt omaksuneet kantani. Tässä kirjassa näet miksi.

Vuonna 2006 minut kutsuttiin puhumaan holokaustikonferenssiin Iranin pääkaupunkiin Teheraniin. Puheeni keskittyi sananvapauden elintärkeään tarpeeseen kaikissa aiheissa ja eurooppalaisten lakien häpeällisyyteen, jotka laittavat ihmisiä vankilaan mielipiteensä ja omantuntonsa ääneen ilmaisemisesta. Tapasin Iranin suorasanaisen presidentin, tri Mahmoud Ahmadinejadin ja näin eturivistä, kuinka sionistien vaikutusvallassa olevat media ja hallituksen virkamiehet ovat nostattaneet intohimoja katastrofaalisen sodan puolesta Irania vastaan törkeillä valheilla ja jatkuvalla ”Israelin pyyhkiminen pois kartalta” -väärintulkinnalla.

Olen omistautunut maailmanrauhalle, vapaudelle ja itsenäisyydelle, omalleni ja todellakin kaikille kansoille. Kaikilla kansoilla on oikeus säilyttää ainutlaatuiset perin-tönsä. Juutalainen ylivalta on yhä suurin uhka noille ihanteille ja kaikille kansoille.

Suuri osa tästä kirjasta on otettu omaelämänkerrastani My Awakening. Se on kertomus henkilökohtaisesta matkastani heräämiseen juutalaisen ylivallan todellisuuteen. Löydät sen todellisen vallan monissa suorissa sitaateissa tärkeistä juutalaisista lähteistä, jotka kaikki dokumentoin huolellisesti sadoilla lähdeviittauksilla, jotta voit ne tarkastaa itse.

Juutalainen ylivalta on väitöskirja omaelämäkerrallisessa muodossa. Se on tarina heräämisestäni ”juutalaiskysymykseen” – heräämisestä, joka alkoi kun olin nuori mies 1960-luvun lopulla. Suurin osa perusymmärryksestäni oli jo valmiina tuon vuosikymmenen loppuun mennessä, mutta tietämykseni on syventynyt paljon viimeisten 30 vuoden aikana. 1960-luvun jälkeen on saataville tullut paljon uutta tieteellistä ja poliittista materiaalia. Kertoessani heräämisestäni en yritä antaa lukijalle vaikutelmaa, että kaikki aineisto ja tutkimukset, joita siteeraan, olisivat olleet saatavilla 1960-luvulla. Kudon kertomiseeni nykyajan tietoa ja dokumentaatiota, jotta lukijalla on etu saada tuoreinta tietoa. Myös selkeyden ja järjestyksen vuoksi keskityn yhteen pääasialliseen heräämisen alueeseen kerrallaan, vaikka elämässä tiedon saaminen ei ole niin nätisti osissa. Lukija tulee havaitsemaan jonkin verran toistoa juutalaisissa sitaateissa, joita pidän erityisen paljastavina. Niitä on toistettu, kun ne ovat erityisen asiaankuuluvia enemmän kuin yhteen aiheeseen.

Olisin myös huolimaton, jos en lisäisi, että kirjoittaessani ”opin” tai ”sain selville”, en ota kunniaa alkuperäisestä tutkimustyöstä, sillä tietoni näistä aiheista tuli lukemattomilta kirjailijoilta ja heidän kirjoistaan sekä artikkeleistaan. Olen velkaa heille yhtä lailla kuin monille tukijoilleni ja ystävillenikin, jotka ovat opettaneet minua tarkalla ymmärtämyksellään ja tiedollaan, jotka ovat hankkineet omassa heräämisessään. Kokoan, järjestelen, analysoin ja kommentoin materiaalia, jonka ovat keränneet oppineet ja kirjoittajat muinaisuudesta tähän päivään.

Nyt kun esipuheeni on valmis, minun täytyy sulkea muistivihkoni ja laskeutua alas Aspen-vuorelta. Tehdessäni niin käsitän, että en jätä taakseni Luontoa, koska sen lait jatkuvat ihmiskonfliktien maailmassa alapuolellani. Taistelu elämästä ja vapaudesta on olemassa ihmiskunnan eri ryhmien keskuudessa yhtä varmasti kuin se on olemassa jokaiselle elämän ja energian muodolle tällä vuorella.

Osallistuminen taisteluun oman väkeni elämästä ja vapaudesta on yhtä luonnollista kuin kristallisen puron virta alas vierellä olevalta vuorelta. Toiveeni on, että eurooppalaisille, palestiinalaisille ja todella kaikille maailman kansoille sallitaan kaikkein perustavanlaatuisin ihmisoikeus: oikeus elää – säilyttää omat ainutlaatuiset kulttuurinsa, vapautensa ja identiteettinsä. Tehdäkseen niin niiden täytyy vastustaa maapallon äärimmäisintä ylivalta-ajattelua: Juutalaista ylivaltaa.

Olisin hölmö, jos en käsittäisi vaaraa omalle hengelleni, maineelleni ja vapaudelleni, joka minulla on edessäni paljastaessani juutalaista ylivaltaa. Mutta lojaalina eurooppalaisamerikkalaisena, patrioottisena Yhdysvaltain kansalaisena ja myös sellaisena, joka vilpittömästi toivoo oikeutta kaikille maailman ihmisille – velvollisuuteni on selvä.

Niinpä laskeutuessani alas Aspen-vuorelta näen puron vierelläni. Se kulkee omaa tietään. Niin teen minäkin.

David Duke

Entinen edustajainhuoneen jäsen

Louisianan osavaltio, Amerikan Yhdysvallat

 

 

Lähdeviitteet

¹ New Republic. (1992). May 4.

² Ibid.

³ Israel Shahak and Norton Mezvinsky. (1999). Jewish Fundamentalism in Israel. Pluto Press, s. B8-62.

⁴ Samuel, Michael. (1999) email sent to major organizations opposing government funding of Chabad Lubavitch religious center in Montreal. Oct. 23.

⁵ Jewish Telegraphic Agency (JTA) (2006) White House to Chabad: Bush won’t press Israel. June 27, 2006.

⁶ Steinlight, Stephen. (2001). The Jewish Stake in America’s Changing Demography: Reconsidering a Misguided Immigration Policy. Washington DC: Center for Immigration

Studies. October.

⁷ Shahak, I. (1994). Jewish History, Jewish Religion. Boulder, Colorado. Pluto Press.

⁸ Raamattu. 5. Moos. 7:6 (Vuoden 1933 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos).

⁹ The Book of Jubilees 32:18-20.

¹⁰ Raamattu. Joos. 6:21; Joos. 10:37; 5. Moos. 20:16 (Vuoden 1933 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos).

¹¹ Raamattu. 5. Moos. 20:10-18 (Vuoden 1933 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos).

¹² Raamattu. 3. Moos. 25:44-46 (Vuoden 1933 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos).

¹³ Raamattu. 5. Moos. 7:2-3; Esra 9:12 (Vuoden 1933 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos).

¹⁴ Raamattu. Joh. 7:13 (Vuoden 1938 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos).

¹⁵ Raamattu. 1. Tess. 2:14–16 (Vuoden 1938 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos).

¹⁶ Universal Jewish Encyclopedia, “Authority” s. 637.

¹⁷ New Republic. (1992). May.

¹⁸ Simon, M. Trans. (1936). 57a Gittin. London. Soncino Press. s. 261.

¹⁹ The Jewish Press. (1988). Feb. 19. 10A.

²⁰ The Jewish Press. (1988). Feb. 19. 8C.

²¹ Bermant, C. (1991). Some Carefully and Carelessly Chosen Words, Jewish Chronicle. May 17.

²² Frank, Geyla (1997).

²³ Hertzberg, A. & Hirt-Manheimer, A. (1998). Relax. It’s Okay to be the Chosen People. Reform Judaism. May.

²⁴ Look Magazine. (1962). January 16.

²⁵ Begin, M. (1964). The Revolt: The Story of the Irgun. Tel-Aviv: Hadar Pub. s. 162.

²⁶ Badi, J. (1960). Fundamental Laws of the State of Israel. New York. s. 156.

²⁷ Reuters News Service (1998). Israelis Now Hold Worship Services at Grave of Their Hero, Baruch Goldstein June 17.

²⁸ New York Journal American (1949). February 3.

²⁹ Andelman, M.S. (1974). To Eliminate the Opiate. New York-Tel Aviv: Zahavia. Ltd. 26.

³⁰ U.S. National Archives. (1919). Record Group 120: Records of the American Expeditionary Forces, June 9.

³¹ U.S. National Archives. (1919). Record Group 120: Records of the American Expeditionary Forces, June 9.

³² Francis, D. R. (1921). Russia From the American Embassy. New York: C. Scribner’s & Sons. s. 214.

³³ Churchill, W. (1920). Zionism versus Bolshevism: A Struggle for the Soul of the Jewish People. Illustrated Sunday Herald. 8.2.1920.

³⁴ Associated Press Online. (1999). Balfour Author Was a Jew.

³⁵ Steinlight, Stephen. (2001). The Jewish Stake in America’s Changing Demography: Reconsidering a Misguided Immigration Policy. Washington DC: Center for Immigration

Studies. October.

³⁶ Rokach, L. (1980). Israel’s Sacred Terrorism. Bellmont, Mass: Assoc. Arab American University Grads.

³⁷ Bar-Yosef, Avinoam. (1994). The Jews Who Run Clinton’s Court. Maariv. 2.9.1994.

³⁸ Sale, Richard. (2003). Staff Change Means Mideast Policy Shift. UPI -artikkeli Washington Times -sanomalehdessä 28.2.2003.

³⁹ Associated Press. (2003). Moran Forced to Quit Democratic Post. March 14

"Tietääksesi kuka hallitsee, selvitä, ketä et saa arvostella."

Viva Palestina!

Latest Additions - Suomi

Juutalaisten holokaustin myytti 6 miljoonasta uhrista

Äärijuutalaiset tavoittelivat uutta Purim-joukkosurmaa Iranissa
David Duke

Israel controls U.S. Presidents
Biden, Trump, Obama, Bush, Clinton...

Kuvat  

Shahak: "Jewish History"

Holokaustin muistopäivä ja juutalainen ylivalta: Mark Weberin haastattelu

Viimeinen taistelu
Jürgen Graf

Sionistit ja palestiinalaisvastainen vihapuhe

Mein Kampf
Adolf Hitler

Black Muslim leader Louis Farrakhan's Epic Speech in Madison Square Garden, New York  - A must see!

Palestiinan vaiettu tuho

Stop Jewish Apartheid!

Massamedian vaikutus ja sen omistussuhteet

The Jewish hand behind Internet The Jews behind Google, Facebook, Wikipedia, Yahoo!, MySpace, eBay...

Juutalainen Ylivalta
David Duke

Kansainvälinen Juutalainen
Henry Ford

Garaudy: "The Founding Myths"

The Jews behind Islamophobia

AIPAC: Taas yksi kortti putoaa
American Dissident Voices

Siionin Viisaitten Pöytäkirjat

Videoita   
 

Juutalaisuuden opinkappaleet

Juutalaiset ja järjestäytynyt rikollisuus

Black Muslim leader Louis Farrakhan's Epic Speech in Madison Square Garden, New York  - A must see!