KUVASSA: Vakaumuksensa vuoksi vankilassa oleva Ernst Zündel. Ernst Zündelin tapauksessa on tapahtunut uusia ja hyvin toiveita herättäviä käänteitä, jotka voivat merkitä Kanadan järjestelmän myöntämistä, että se on tehnyt virheen vainotessaan tätä viatonta miestä. Tämän viikon radio-ohjelmassa Kevin Strom puhuu Institute for Historical Review:n Mark Weberin kanssa viimeisimmistä uutisista ja niiden merkityksistä ihmisille ympäri maailman, jotka taistelevat vapaudesta ja itsenäisyydestä juutalaisesta valtarakennelmasta.

Tervetuloa American Dissident Voices -ohjelman pariin, minä olen Kevin Alfred Strom.

Tällä viikolla Ernst Zündelin tapauksessa sekä muissa juutalaisten valtaan liittyvissä asioissa on tapahtunut ihmeellisiä käänteitä. Noista muutoksista on kanssamme tänään keskustelemassa yksi noiden asioiden eturivin asiantuntija ja Zündelin tapauksen virallinen puolestapuhuja, Mark Weber, Institute for Historical Review:n johtaja. Tervetuloa jälleen mikrofoniemme eteen, Mark.

WEBER: Kiitos jälleen Kevin, tämä on aina ilo.

KAS: Oli mukava nähdä sinut yhden puhujista, Paul Frommin, kanssa, sekä niin monen National Alliancen jäsenen tapaavan ja verkostuvan American Renaissance -konferenssissa viime kuussa.

WEBER: Näin on. Siellä oli todella mukava tunnelma ja on aina mukava tavata sinut sekä muita National Alliancen jäseniä. Mielestäni se oli todella rakentavaa, ei ainoastaan ihmisten kuulemien asioiden vuoksi, vaan, kuten sanoit, tapahtuneen verkostumisen vuoksi.

KAS: Annoin sinulle siellä kopion edesmenneen Revilo Oliverin kirjasta The Jewish Strategy, jota et aiemmin ollut nähnyt. Onko sinulla ollut mahdollisuutta jo lukea kirja?

WEBER: Kyllä. Luin sen lentokoneessa matkalla takaisin Kaliforniaan, ja se on mahtava kirja. Se on mielestäni parasta Revilo Oliveria. Se on todella hyvä yksiosainen, sopivan pituinen katsaus juutalaisten strategiaan kautta aikojen mieheltä, joka on lähes ainoa laatuaan kirjoittamaan tästä aiheesta. Tiedäthän, viimeaikainen keskustelu Mel Gibsonin elokuvasta on ilmentänyt monille ihmisille sen vastakohtaisuuden tai vihamielisyyden, joka on aina ollut olemassa - ainakin toisinaan - kristittyjen ja juutalaisten etujen välillä historiassa, mutta yksi tämän Revilo Oliverin kirjan painoarvon osa on näyttää, että tämä sama jännite - tämä sama kiista - on ollut myös ei-kristityissä yhteiskunnissa, eikä se rajoitu kristittyihin yhteiskuntiin. Usein puhuttaessa Gibsonin elokuvasta ovat lukuisat juutalaiset kommentoineet, ”No, katsohan, anti-semitismi on ongelmana juurtunut todella syvälle kristinuskoon ja tämän vuoksi Gibsonin elokuva on todella vaarallinen.” No, tuo on todella väärin. Tuo on yksinkertaisesti väärin, koska sama jännite ja samat ongelmat - samat vaikeudet, joita olemme nähneet kristinuskon historiassa, Eurooppalaisen kristikunnan, ja jossain määrin Yhdysvalloissakin - ovat esiintyneet aina, kun juutalaisia on ollut suuria määriä ei-kristityissä yhteiskunnissa. Juuri nyt, tietenkin, tätä esiintyy arabi-muslimimaailmassa, mutta kuten Oliver huomauttaa, sitä esiintyi roomalaisessa ja helleenisessä maailmassa jo ennen kristinuskoa.

KAS: Se on tärkeä kirja; toivottavasti onnistutte antamaan sille julkisuutta.

WEBER: No, luulen että onnistumme.

KAS: Ennen kuin pääsemme Ernst Zündelin - revisionistin, pasifistin ja Kanadan mielipidevangin - tapauksen viimeisimpään käänteeseen, tahtoisin sinun kertovan minulle ensin vähän siitä, kuinka Ernst itse voi.

WEBER: No, tuo on hyvä kysymys. Tiedäthän, että tämä kohtelu on törkeää; hän on ollut eristyksessä. Nyt hänen sallitaan soittaa vastapuheluita vankilasta, ja hän kirjoittaa ja vastaanottaa kirjeitä, mutta tässä kohtelussa on paljon, mikä tekee sen törkeäksi. Tiedätkö, että hänen sellinsä valoja ei koskaan sammuteta? Hän ei voi nukkua pimeässä. Tämä vaikuttaa juonelta, typerältä tavalta heikentää häntä. Häneltä on riistetty useat hänen lääkkeistään, yrteistään ja vitamiineistaan, joita hän on käyttänyt vuosia, eikä se ole hyväksi hänelle. Hän on valittanut tästä ja hänen lakimiehensä on valittanut tästä. Hänellä ei ole lupaa käyttää mustekynää; hänen täytyy käyttää lyijykynää. En tiedä veruketta juuri tälle tyhmyydelle. Hän ei saa käyttää kunnollista pöytää. Hänen kohtelunsa vuoden aikana on ollut nöyryyttävää ja psykologisesti haitallista, ja tämä kaikki tapahtuu miehelle, jota ei ole edes syytetty mistään rikoksesta.

KAS: Kohdellaanko kaikkia vankeja tässä niinkutsutussa vankilassa samalla tavalla?

WEBER: Ei. Tämä on yleensä vankila niille, joiden maahanmuuttolupa ei syystä tai toisesta ole selvä, ja Zündelin kohtelu on ainutlaatuista tai erikoista, koska hän on niin kutsuttu ”uhka kansakunnalle”. Siellä on ollut viime vuosina todella vähän tapauksia, joita on kohdeltu uhkana kansakunnalle samalla tavalla, joten samanlaista kohtelua saa todella harva ihminen. Ainoat henkilöt, joita on kohdeltu samalla tavalla viime vuosina, ovat olleet jollain tapaa yhteyksissä terroristiryhmiin, tai ne ovat olleet tapauksia, joissa on ollut todella aneellisoikeudellisia tai ainakin suurempia syitä henkilön pitämiseen. Näin ei kuitenkaan ole Ernst Zündelin tapauksessa.

KAS: Tämä hänen pitämisensä kirkkaassa valossa koko ajan kuulostaa lähes kidutukselta. Sellaisista asioista kuulet elokuvissa, joissa amerikkalaiset sotilaat ovat jääneet vangeiksi kommunistisessa Kiinassa 1950-luvulla.

WEBER: Aivan. Siitä ei voi olla mitään hyötyä pidemmän ajan - kokonaisen vuoden; se on todellakin totta. Ehkä on olemassa joku asetus, joka sallii tällaisen, mutten pysty näkemään mitään mahdollista oikeutusta tämänlaiseen kohteluun. Ja kuten sanoin, hänellä ei ole edes lupaa käyttää mustekynää; hänen täytyy käyttää sellaisia pieniä, lyhyitä ja paksuja lyijykyniä; se on naurettavaa. Hän kirjoittaa kirjeitä; hänellä on paljon aikaa, ja ne ovat kaikki käsin lyijykynällä kirjoitettu pienille paperinpalasille, joita hänellä on.

KAS: Sain yhden hänen lyijykynällä käsinkirjoitetuista kirjeistään, missä on kaunis piirros, jonka hän on tehnyt niillä samoilla lyijykynillä. Olen saanut raportin sinun Institute for Historical Review:n uutisista, että kolme USA:n kongressin jäsentä työskentelee nyt Zündelin tapauksen kimpussa. Voitko kertoa meille siitä?

WEBER: No, sain sen uutisen Ernstin vaimolta, Ingridiltä, ja tietysti hän on joutunut kantamaan valtavaa taakkaa tässä koko jutussa miehensä pidätyksestä asti. Kaiken muun lisäksi, hänen täytyy nyt myös valvoa koko oikeuskampanjaa. Mutta hän ei tahdo antaa nimiä - ymmärrettävästi, koska, kongressin jäsenet ovat uudelleenvalintapaineiden alla ja nyt on vaalivuosi. Mutta hän kertoo huutaneensa ja kirkuneensa ja mairitelleensa - tietysti vertauskuvallisesti - saadakseen kongressin jäsenet katsomaan tätä tapausta. Tämä aiheutuu mielenkiintoisia asioita. Ensiksi, he eivät välttämättä tee mitään julkisesti, mutta Ingrid Rimland on Yhdysvaltain kansalainen. Koska hän on Yhdysvaltain kansalainen, on hänellä tiettyjä oikeuksia, ja hänen oikeuksiaan on rikottu. Hänen miehensä pidätys viime vuoden helmikuun 5. päivänä oli uskomaton, koska on lähes ennenkuulumatonta, että henkilö, joka käy läpi normaalia menettelyä - kuten Ernst Zündel - tullakseen tämän maan kansalaiseksi tai saadakseen laillisen statuksen tässä maassa ja joka on naimisissa tämän maan kansalaisen kanssa, poimitaan mukaan ja heitetään rajan yli, kuten hänelle tehtiin. Nyt koska hän on Yhdysvaltain kansalainen, hän pyytää kongressin jäseniä auttamaan tässä tapauksessa, koska hänen oikeuksiaan on rikottu, ja koska tästä saattaa tulla vaarallinen ennakkotapaus Amerikan muille kansalaisille. Nyt emme voi tietää, kuinka rohkeita ihmiset tulevat lopuksi olemaan, mutta se tuo esille mielenkiintoisen asian, ja se on se, että paljon enemmän voidaan tehdä järjestelmän sisällä kuin mitä ihmiset usein käsittävät. Tämä ei ole mustavalkoinen tapaus jossa jokainen kongressin edustaja on korruptoitunut tai heikko tai myöntyvä ja kykenemätön tekemään mitään. Yksi esimerkki oli se, kun kongressiedustaja Jim Traficant astui esiin John Demjanjukin puolesta, ja hänen puuttumisellaan asiaan oli loppujen lopuksi suuri vaikutus Demjanjukin saamisessa takaisin Yhdysvaltoihin. On olemassa muutama kongressin jäsen, jotka puhuvat rohkeasti eliitin valtaa vastaan, esim. Irakin sodasta - tulee mieleen Ron Paul Teksasista - eli on olemassa muutamia poikkeuksia. Mutta kuitenkaan en pysty kertomaan yksityiskohtaisemmin mitä on tapahtumassa, mutta on rohkaisevaa, että ensimmäisen kerran kuluneen vuoden aikana kolme kongressin jäsentä on - toivottavasti - tutkimassa ja työskentelemässä tämän tapauksen parissa.

KAS: Nuo ovat todellakin hyviä uutisia. IHR on myös julkaissut sen tosiseikan, että toinen kanadalainen eliittilehti on - ainakin jossain määrin - puolustanut Zündelia. Voitko kertoa siitä meille?

WEBER: Kyllä, se on todella tärkeä käänne tapauksessa. Kanadan johtava sanomalehti, sen kaikkein vaikutusvaltaisin - se on kuin Kanadan New York Times - on nimeltään Globe and Mail. Sitä julkaistaan Torontossa ja se on arvovaltainen lehti. Se on ollut olemassa jo pidemmän aikaa, ja se puhuu suurella auktoriteetilla, ja kun se kommentoi pääkirjoituksessaan jotain, niin sitä kuunnellaan. No, se julkaisi pääkirjoituksen maaliskuun 6. päivä, ja sitä pääkirjoitusta seurasi heidän lakiasioista kirjoittavan toimittajan Kirk Makinin kirjoittama pitkä artikkeli Zündelin tapauksesta (hän oli myös haastatellut Zündelia). Artikkeli oli myötätuntoinen vain siten, että se kertoi tosiseikat. Artikkelia ei ollut tarkoitettu myötätuntoiseksi, mutta mitä useampi ihminen tietää tapauksesta, ja mitä enemmän tapauksesta tiedetään, sitä enemmän objektiiviset ihmiset, mielestäni, näkevät sen epäoikeudenmukaisuuden, joka häneen kohdistuu. Joka tapauksessa pääkirjoitus myönsi voimakkaasti oikeaksi, samoin kuin jotkut Kanadan aikakauslehdet, että häntä pidetään epäoikeudenmukaisesti tekosyillä vangittuna. He eivät imartele Zündelia. Heidän mielestään hän on vastenmielinen henkilö, mutta asian ydin on - ja tämä on tärkein asia - se tieto, että Zündelin kohtelu on vaarallista kaikille Kanadassa; ettei ole mitään käypää oikeutusta väitteelle, että hän on uhka Kanadan kansalliselle turvallisuudelle. Pääkirjoitus kertoo, ettei hän ole vaaraksi ihmisille tai omaisuudelle, ja lehti mainitsi sen, mitä minä ja Paul Fromm ja Ingrid Rimland ja muut olemme sanoneet: ettei Zündelia ole koskaan syytetty väkivaltaisesta rikoksesta eikä hän kehota ketään muutakaan väkivaltaan. Ja lopuksi lehti totesi, etteivät Zündelin kaltaiset henkilöt ole uhka kanadalaisille, vaan ”hallitus, joka helposti kumoaa heidän tärkeimmät ja arvokkaimmat oikeutensa”, ja tuolla on paljon painoarvoa. Eihän tällainen pääkirjoitus itsessään vapauta Zündelia, mutta se tekee vallassa oleville paljon helpommaksi - tuomarit, syyttäjät ja muut tässä tapauksessa - toimia lain ja järjen puitteissa vapauttaakseen hänet tai tehdäkseen mikä on oikein, koska he voivat aina viitata niinkin arvovaltaiseen äänen kuin Toronton Globe and Mailiin.

KAS: Totta. Onko sinun tulkintasi pääkirjoituksesta se, että he vaativat vapautta Zündelille?

WEBER: He sanovat häntä pidettävän vankeudessa epäoikeudenmukaisesti; he sanovat tuon pääkirjoituksessaan, ja tuo on ilmiselvää. Kanadalla ei ole mitään pakottavaa tarvetta pitää tätä miestä vankilassa, ja häntä pidetään vangittuna - loppujen lopuksi - koska Kanadan juutalaiset ryhmät ovat raivoissaan Zündelille, eivätkä anna hänelle anteeksi sitä voittoa, jonka hän sai pitkässä, venytetyssä oikeustaistelussa näitä ryhmiä vastaan 1980-luvulla, mikä itse asiassa lisäsi kaikkien kanadalaisten oikeuksia. Kanadan korkein oikeus hylkäsi ikivanhan lain, joka teki niinkutsuttujen ”väärien uutisten” levittämisen laittomaksi, ja Zündel vapautettiin. Korkein oikeus vahvisti ne argumentit, joita hän ja hänen lakimiehensä olivat toistaneet vuosia. Olin henkilökohtaisesti sitä todistamassa: nämä Kanadan juutalaiset ryhmät eivät millään suostuneet luovuttamaan. He tahtoivat horjumattomasti hänen päänahkansa, ja tämän todistaa se, että vaikka hän, tämän oikeudenkäynnin kautta, teki mahdolliseksi julkaista lehtisiä ja muita sellaisia asioita Kanadassa, jotka kyseenalaistavat holokaustin, kääntyivät nämä samat juutalaiset ryhmät ympäri, ja yrittivät saada häntä rangaistua näiden samojen lehtisten levittämisestä internetissä. Tämä muistuttaa elokuvaa Kasoismurha, tämä on aivan mahdotonta. Pääasia oli, että Zündel teki uusintapainoksen kirjasesta ”Did Six Million Really Die?” ja loppujen lopuksi tästä tuli täysin laillista Kanadassa oikeudenkäynnin seurauksena. Mutta nämä ryhmät eivät luovuttaneet vaan sanoivat: ”Ei, häntä täytyy rangaista, koska tämä sama kirjanen on nettisivuilla, joiden päämaja on todellisuudessa Yhdysvalloissa.” Aivan uskomatonta! Ja puhdas ilkeys, kostonhenki, joka ajaa näitä ihmisiä, oli selvästi paikalla Kanadan kuulusteluissa, joissa minä olin yhtenä todistajana Ernst Zündelin puolesta.

KAS: Jos Zündel vapautettaisiin Kanadassa, mikä hänen tilanteensa olisi? Hänellä olisi silti vaikeuksia päästä takaisin vaimonsa luo Yhdysvaltoihin, eikö niin?

WEBER: Olin juuri sanomassa, että se on kaksitahoinen ongelma. Hänen täytyy päästä pois vankilasta Kanadassa ja hänen täytyy päästä takaisin Yhdysvaltoihin. Kun hänet karkotettiin maasta viime vuoden helmikuussa, Yhdysvaltain hallitus potki hänet pihalle sen julistuksen kanssa, ettei hän saa laillisesti enää palata Yhdysvaltoihin 20 vuoteen. Tämän vuoksi on tärkeää, että Ingrid - hänen vaimonsa - ja muut ihmiset työskentelevät hänen tapauksensa kimpussa myös täällä Yhdysvalloissa. On epäselvää, mitä tapahtuisi, mikäli hänet yhtäkkiä vapautettaisiin. Oletan hänen voivan mennä kolmanteen maahan, mutta Kanadan sionistijuutalaiset ryhmät vaativat, että Kanadan viranomaiset pistävät hänet lentokoneeseen ja lähettävät Saksaan, missä hänet pistettäisiin vankilaan siellä vallitsevien omituisten lakien perusteella. Joten tämän vuoksi on todella tärkeää, että tämä taistelu taistellaan Yhdysvaltain ja Kanadan rajan molemmin puolin.

KAS: Counterpunch-lehden uuskonservatiivien vastaiset radikaalit, jotka eivät ole paljostakaan samaa mieltä Zündelin elämäntyön kanssa, ovat myös voimakkaasti ilmoittaneet toivovansa hänen vainoamisensa lopettamista, jopa voimakkaammin kuin Globe and Mail, eikö totta?

WEBER: Kyllä. Amerikkalainen kirjoittaja Alan Cabal, kirjoitti kaksisivuisen jutun, tietenkin myös pidemmän kuin pääkirjoitus. Luulen hänen nyt olevan itärannikolla, mutta hän asui aiemmin Kaliforniassa, ja hän on seurannut tapausta jo jonkin aikaa. Juttu puhuu todella vapaan sanan puolesta, mikä on, tietysti, tällä hetkellä taistelun pääkohta. Counterpunch tunnetaan paremmin sen verkkoversiosta. Sitä luetaan laajalti ja sillä on paljon vaikutusvaltaa. Yleensä se on tyypiltään vasemmistolainen. Tämä artikkeli ilmestyi sen painetussa versiossa helmikuun 1-15. päivien numerossa, ja suurin osa artikkelista kertoo yksinkertaisesti koko Zündelin tapauksesta, mutta se tekee sen sympatiseeraavalla tavalla. Oikeastaan artikkelin otsikko tavallaan kertoo sen: ”The Persecution of Ernst Zündel (Ernst Zündelin vainoaminen)”. Mutta artikkeli toteaa lopuksi - ja tämä on Cabalin kirjoittamaa: ”Ernst Zündelin vainoaminen on ollut ja on vieläkin järkähtämätöntä ja täysin epäinhimillistä. Tämä viimeisin ja yhä jatkuva tapaus sylkee suoraan tuhansia vuosia vanhan anglosaksisen lain kasvoille. Miehellä saattaa olla provokatiivisia näkemyksiä, mutta hän on vannoutunut pasifisti. Hän on ainoastaan syyllinen epäsuositun näkökulman kertomiseen. Häntä on pidetty eristyksissä, vaikka häntä ei ole koskaan syytetty mistään rikoksesta, ja ilman takuita jo vuoden. Oikeusjärjestelmän toimiessa häntä vastaan se loukkaa oikeutta ja julkista moraalia, joka menee paljon pidemmälle kuin mikään Zündelin sanomisista.” Ja tuo on todellakin totuus, ja on todella mukavaa nähdä tuonkaltaisessa foorumissa tuollaista selkeyttä ja asiallista puhetta.

KAS: Olen iloinen nähdessäni, että myös vasemmistolaiset ovat kiinnostuneita kansalaisoikeuksista ja näkevät sen, mitä Zündelille tehdään, ja että se on erittäin vakava uhka meidän kaikkien vapaudelle.

WEBER: Viikonlopun aikana oli mielenosoituksia Zündelin puolesta. Asian ydin oli, että kyseessä oli laajempi liittouma. Se on laajentuva, ja se vahvistuu, kuten sanoin, sellaisten ihmisten tarmokkuuden avulla, jotka eivät ole erityisesti kiinnostuneita Zündelin näkemyksistä historiasta Saksan tai minkään muunkaan suhteen, vaan koska hänen kohtelunsa on vaaraksi myös muille. Mutta olin sanomassa, että on olemassa todella laajempi asia, koko maapallon kattava. On olemassa maailmanlaajuinen liittouma tätä hirviötä, tätä valtavaa voimaa vastaan, joka oli Irakin sodan takana, joka on monumentaalisen Yhdysvaltain ja sionistisen ylivallan takana joka puolella, ja se on saanut tukea - kuten kaikki tietävät - laajasti ympäri maailmaa, ja se on äärettömän mukavaa. Ihmiset saattavat olla eri mieltä kaikenlaisista muista asioista - uskonnosta, yhteiskunnasta, kulttuurista tai rodusta - mutta yhteinen päämäärä joka puolella on vastustaa kaikkea, mikä on meidän etujemme vastaista, ja pidän sitä todella tärkeänä. Olemme nähneet tämän maailmanlaajuisena Irakin sodan vastustamisena. Ihmiset, joilla on eri näkemyksiä, ovat liittyneet yhteen. He ovat raivoissaan siitä, mitä maailmassa tapahtuu, ja he ovat päättäneet taistella sen yhteistä vihollista vastaan.

KAS: Onko sinun toiveikkuutesi noussut Ernst Zündelin puolesta?

WEBER: Ei ainoastaan minun toiveikkuuteni ole noussut, vaan myös Ernstin ja hänen vaimonsa toiveikkuus on noussut. Nämä viimeisimmät käänteet ovat kaikkein rohkaisevimmat pitkään aikaan. Oli todella masentavaa - ja on vieläkin - ettei pitkään aikaan tapahtunut mitään, mutta nämä viimeisimmät tapahtumat ovat rohkaisevia. On tapahtunut myös yksi toinen asia, josta minun pitäisi mainita. Eräät äskettäin haltuun saadut asiakirjat todistavat, että Kanadan vastine FBI:lle ja CIA:lle - nimeltään CSIS, Kanadan turvallisuus- ja tiedustelupalvelu - teki yhteisyötä Amerikkalaisten viranomaisten kanssa päästäkseen käsiksi Zündeliin, löytääkseen syyn hänen saamisekseen kiinni ennen hänen vangitsemistaan yli vuosi sitten.

KAS: Miten saitte tämän selville?

WEBER: Noihin asiakirjoihin päästiin luultavimmin käsiksi tiedonsaantioikeutta koskevan lain kautta. Sen voin varmasti sanoa, mutta ne on tarkistettu.

KAS: Nämä ovat sisäisiä muistioita?

WEBER: Sisäisiä sähköposteja. Kotisivuillamme on ilmoitus, joka tarjoaa linkin Zündel-sivustoon, josta löytyy näiden asiakirjojen sisältö. Ne ovat tärkeitä. Nämähän eivät itsessään vapauta Zündelia, mutta tekevät Kanadan ja Yhdysvaltojen viranomaisten Zündelin vankina pitämisen yhä nolommaksi, koska ne paljastavat poliittisen ohjelman Zündelin vangitsemisen takana. Se on tärkeää, koska mitä enemmän ihmiset tietävät historiasta ja tämänhetkisestä tilanteesta - ei ainoastaan tässä tapauksessa, vaan ympäri maailman Irakin sodasta, Israelin ja Palestiinan konfliktista ja niin edelleen - sitä parempi. Tämän vuoksi maailmanlaajuinen valistuskampanja - jossa sinulla on tietysti tärkeä osa - on kaikkein tärkein.

---

Jatkamme Mark Weberin, IHR:n johtajan, haastattelua ensi viikolla, kun tutkimme Ernst Zündelin panosta länsimaiselle sivilisaatiolle sekä ihmisten vapautta ja juutalaisten ylimielisyyden ja julkeuden ja virhearviointien mahdollisia positiivisia vaikutuksia tässä muuttuvassa maailmassa.

VASEMMALLA: Alan Young, kanadanjuutalainen asianajaja, joka avoimesti kannattaa niiden kidutusta, jotka ovat eri mieltä juutalaisten kanssa. OIKEALLA: Ernst Zündel, jonka mielestä jokaisella pitäisi olla oikeus puhua ja ajatella vapaasti kaikista historiallisista ja poliittisista asioista -- myös niistä, mistä ajattelemisen tai keskustelun juutalaiset ovat julistaneet ehdottomasti kielletyksi. Osaatko arvata kumpi näistä miehistä istuu vankilassa Kanadassa? Vihje: Toisella heistä on päällään oranssi vankilapuku. Toinen vihje: Toinen heistä ei ole juutalainen. Tämän viikon lähetyksessä Kevin Strom juttelee Institute for Historical Review:n johtajan Mark Weberin kanssa juutalaisten maailmanlaajuisesta vallasta.

Tänään jatkamme Mark Weberin, Institute for Historical Review:n johtajan haastattelua. Keskitymme Enrst Zündelin oikeuteen olla vapaa, ja tutkimme myös niitä potentiaalisia positiivisia seuraamuksia, joita juutalaisten ylimielisyydestä ja virhearvioinneista tässä muuttuvassa maailmassa voi seurata.

KAS: No, sanotaanpa näin: jos juutalaisten valtajärjestelmä halusi hiljentaa Ernst Zündelin, he ovat epäonnistuneet pahasti. Syytöstensä takia tätä rauhallista miestä kohtaan, he ovat tuoneet hänen ajatuksensa miljoonien ihmisten tietoon, jotka eivät välttämättä olisi muuten koskaan kuulleetkaan hänestä.

WEBER: No, jopa ne ihmiset jotka vihaavat Ernst Zündeliä ovat hieman yllättyneitä. Hän eli varsin rauhallista elämää Tenneseessä. Hänet pidätettiin helmikuussa ja -- varsinkin ensimmäisen pidätystä seuranneen kuukauden aikana -- Zündelin juttu oli etusivun otsikoissa sekä muussa valtamediassa joka puolella Kanadaa. Minua haastateltiin valtakunnallisessa radiolähetyksessä ja TV:ssä, joissa edustin itseäni, mutta ihmiset eivät olleet sen enempää tai vähempää unohtaneet Ernst Zündelia. Koska hän oli muuttanut Yhdysvaltoihin, hän ei ollut otsikoissa kovinkaan paljoa ja yht'äkkiä asia oli jälleen iso juttu.

Koska hänen pidätyksensä jatkuu vain sitä vaativien ihmisten takia, tämä vääryys täytyy tehdä tunnetuksi. Jos hänet karkotettaisiin Saksaan ja pidätettäisiin siellä, asia voisi hyvinkin kääntyä niin, että se aiheuttaisi aktiivisuuden ja kiinnostuksen räjähdysmäisen kasvun Euroopassa, jossa Zündelin juttu on vähemmän tunnettu. Tietenkään emme toivo tai halua tätä karkoitusta tapahtuvan, mutta se on hyvin samankaltaista kuin se mitä maailmalla tapahtuu. Mitä enemmän Ariel Sharon yrittää tukahduttaa palestiinalaisten vastarintaa miehitystä kohtaan, sitä enemmän se kasvaa.

KAS: Ja mitä enemmän vainoa ja epäoikeudenmukaisuutta juutalaiset lietsovat Enrst Zündelia kohtaan, sitä enemmän ihmiset katsovat Zündelin ajatuksia yhä avoimimmin mielin.

WEBER: No, tässä on hieman samankaltainen tilanne kuin siinä kun nämä samat järjestöt yrittivät hiljentää tai tukahduttaa Mel Gibsonin uusimman elokuvan. Se epäonnistui, ja filmi on varmasti yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä elokuvistä tällä hetkellä. Mutta se viha ja raivo, jota Gibsonia kohtaa tuli ennen ja jälkeen filmin ilmestymisen, jatkuu, koska filmillä oli itseasiassa se vaikutus, että se nosti niiden ihmisten kiinnostusta, jotka muuten eivät olisi olleet kiinnostuneita siitä, ja juuri sen takia he halusivat nähdä sen.

KAS: Niinpä, ihmiset eivät pelkästään käy katsomassa sitä elokuvaa, he myös lähtevät katsomaan sitä kirkastetummalla tietoisuudella juutalaiskysymyksestä, joka ympäröi näitä esitettyjä kaksi tuhatta vuotta sitten tapahtuneita tekoja ja niiden kaltaisia tekoja nykymaailmassa.

WEBER: Tuo on varsin totta, ja luulenpa sen osoittavan suuren ja todella hullun harhaluulon siitä, että elokuvan näyttäminen johtaisi jonkilaiseen väkivaltaan. Elokuvaa on esitetty yli kuukausi, ja sen mukaan mitä tiedän, yksikään juutalainen henkilö ei ole joutunut hyökkäyksen tai fyysisen väkivallan kohteeksi elokuvan vuoksi. Mutta jotain on tapahtunut -- ja jopa jotkut juutalaiset kirjoittajat ovat huomanneet sen -- nimittäin se, että miljoonat ihmiset ovat raivoissaan, ei sen takia mitä elokuvassa esitettiin, vaan sen takia miten juutalaiset ryhmät ovat viimeisen vuoden aikana tehneet sen halventamiseksi ja yrittäen tukahduttaa sitä.

KAS: Näyttää siltä, että tuolla kampajalla oli aivan päinvastaiset tulokset kuin mitä odotettiin.

WEBER: Niin, mielestäni se näyttää miten virheellisesti he ovat arvioineet niiden ihmisten mentaliteetin, joiden kanssa he ovat tekemisissä. Niin on käynyt aikaisemmin, kuten mainitsin, se on toistunut yhä uudestaan ja uudestaan historiassa. Kun ihmisistä tulee voimakkaita ja ylimielisiä, heistä tulee hosuvia ja he tekevät virhearvointeja, ja niin tässä on tällä hetkellä taas käymässä.

KAS: Minun korvaani tuo kuulostaa rohkaisevalta. Kertoisitko minulle, mitä olet tehnyt tuodaksesi julki Zündelin tapauksen suurelle yleisölle?

WEBER: Hieman sen jälkeen kun Ernst pidätettiin, hänen vaimonsa Ingrid soitti minulle -- ja hän oli jutellut Ernstin kanssa myös tästä -- ja pyysi minua hoitamaan lukuisat haastattelupyynnöt joita oli jo tullut, ja joita tuli koko ajan lisää, ja minä otin tehtävän vastaan. Olen tuntenut Ernstin vuosia, olen ollut todistajana parissa hänen oikeudenkäynnissään, ja olen kirjoittanut paljon hänestä, ja hän on usein ollut puhujana konferensseissamme, joten otin tehtävän mielelläni vastaan. Sen seurauksena on ollut monia, monia haastatteluja ja vierailuja kuluvana vuonna koskien Zündelin tapausta.

Nyt, suurin osa niistä -- ja media-arvoltaan suurimmat -- olivat niinä seuraavina viikkoina kun hänet pidätettiin, kun tämä oli iso uutinen Kanadassa, kuten aikaisemmin mainitsin. Tänä kuluvana vuotena olen toistuvasti esiintynyt monissa radio- ja televisio-ohjelmissa, ja olen antanut myös haastatteluja journalisteille, yrittäen parhainpani mukaan pitää asian pinnalla. Olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, miten monet radioasemat -- erityisesti itsenäiset sellaiset -- ja talk-show -isännät ovat tarttuneet tähän. Aivan viime viikolla olin haastateltavana Jeff Rense showssa, jota esitetään luullakseni Talk Radio Network:ssa ja myös netissä. Hänen kuulijakuntansa on varsin erilaista kuin American Dissident Voicesilla.

KAS: Se on eräänsorttinen New-Age -radio show.

WEBER: Se on eräänlainen New Age -juttu. Hän käsittelee terveyteen liittyviä asioita, ja paljon vaihtoehtoisia maailmankatsomuksia, ja kulttuureja ja niin edelleen, mutta hän on ollut todella kiinnostunut Zündelin tapauksesta. Hänen mielestään se on ennenkuulumatonta. Hän on erittäin huolestunut vapauksiemme eroosiosta yhteiskunnassamme, ja syytä onkin.

KAS: Oliko herra Zündel myöskin vieraana ohjelmassa?

WEBER: Kun ensimmäisen kerran tästä tarinasta tehtiin haastattelua, herra Zündel oli ohjelmassa, ja niin myös minäkin. Se oli vähän aikaa pidätyksen jälkeen. Mutta sen jälkeen hän ei ole ollut ohjelmassa. Minä olen, muistaakseni kuusi kertaa.

KAS: No, minun täytyy kutsua sinut useamminkin tänne, jottei hän ohita minua Mark Weber -kiintiössä! Mitä se sinulle, Mark, kertoo, kun herra Rense on vapaaehtoisesti keskustellut herra Zündelistä ja hänen revisionistista ajatuksistaan, ja että mainstream-asemien omistajat, jotka sen ohjelman omistavat, ovat hyvillään siitä, että tämänkaltainen ohjelma on heidän radio-aalloillaan?

WEBER: He ovat kärsineet lopputuloksesta. On uhattu boikoteilla ja mainostuksen poisvetämisellä. Se on varsin iso ohjelma, sillä on suuri mainostus. Yksi ohjelman piirre, vastakohtana American Dissident Voicesille, on se, että mainoskatkot häiritsevät lähetystä jatkuvasti, mutta hän pitää sitä silti. Se muistuttaa minua yhtiöstä Floridassa, joka vuokraa tienvarsimainostilaa, ja sitä ruvettiin painostamaan, koska National Alliance osti siltä tienvarsimainostilaa. Nyt, taas, Rense on hieman riippumattomampi kuin toiset, joten hänellä on varaa työntää päänsä vähän syvemmälle kuin toisilla olisi, mutta hänen kaltaisiaan ihmisiä tulee olemaan enemmänkin, olen siitä varma, tulevina vuosina.

KAS: Joten uskot, että me tulemme näkemään höllentymistä juutalaisten pakottamassa poliittisessa korrektiudessa?

WEBER: Olen sitä mieltä, että sitä tapahtuu joka puolella maailmaa. Amerikka on se suurin juutalaisen vallan linnoitus. Ja olen toistuvasti lainaamassa tätä, mutta Malesian pääministeri sanoi lokakuussa, että juutalaiset ovat niin voimissaan, että he käytännössä voivat hallita maailmaa kulissien takana -- varsinkin Yhdysvaltain kautta -- ja saada muut kansat taistelemaan ja kuolemaan heidän puolestaan. No, ehkäpä se on hieman liioiteltua, mutta keskeisin totuus siinä, mitä hän sanoi, mielestäni, on se että se on yhä selvempää kaikille. Amerikka on se maa, jossa se tulee olemaan vaikeinta, johtuen siitä, että se on juutalaisen vallan suurin linnake. Muutama viikko sitten pääsin vaivihkaa menemään AIPAC:in -- American Israel Public Affairs Committee -- kokoukseen. Se järjestettiin suuressa synagogassa Newport Beachissa, ja siitä ilmoitettiin julkisuuteen. Se ei ollut pelkästään juutalaisille, vaikkakin siellä oli todella, todella vähän ei-juutalaisia. Siellä oli noin 900, niin he sanoivat, 800 tai 900 juutalaista Newport Beachin alueelta Kaliforniasta. Se on erittäin varakasta aluetta, ja siellä on erittäin suuri synagoga. Yksi pääpuhujista oli alueen kongressi-edustaja Chris Cox, joka kertoi eräänlaisen raportin siitä, kuinka hän tulee auttamaan heitä (juutalaisia). On erittäin hyödyllistä mennä tuonkaltaiseen tilaisuuteen, koska se vahvistaa meidän tietoisuuttamme. Sinä varmaankin tiedät tämän ja minäkin tiedän tämän, mutta on vaikeaa suurimmalle osalle ei-juutalaisista tajuta sitä, kuinka päättäväisiä, kuinka keskittyneitä juutalaiset Yhdysvalloissa ovat tukemaan omia intressejään.

Tarkoitan, tämä tilaisuus pidettiin synagogassa, ja sillä ei todellakaan ollut mitään tekemistä jumalan tai uskonnon kanssa, mitä suurin osa ihmisista uskoisi, vaan tämä tapaaminen koski valtaa, ja kuinka se säilytetään. Yksi asia jota painotettiin yhä uudestaan ja uudestaan oli se, että Yhdysvallat on viimeinen maa maailmassa, joka tukee Israelia. Tämä on nimenomaan se linnoitus; ainoa jäljellä oleva tuen linnoitus. Asian ydin joka tehtiin selväksi oli se, että on yhä tärkeämpää antaa lisää rahaa AIPAC:ille, mikä on juutalaisten keskusinstituutio -- se on Israelin asialla olerva lobbaus-instituutio Washington D.C:ssä -- ja jotta se voisi jatkaa USA:n kongressimiesten taivuttelua ja varmistaa se, ettei heistä koidu mitään ongelmia, koska tuon tuen Israel tarvitsee, tai se on tuhoon tuomittu.

Se on maa, jonka päivät olisivat luetut ilman tätä jatkuvaa rahan, aseistuksen ja diplomaattisen tuen virtaa Yhdysvalloista, ja tämä oli pääteema tässä kokouksessa. Se on todella erikoista -- varsinkin ei-juutalaisille -- lukea edes koskaan tällaisesta tapaamisesta, he eräällä tavalla uskoakseni luulevat, että synagoga on jotain kirkon tapaista ja ihmiset menevät sinne rukoilemaan maailmanrauhaa tai ehkä he rukoilevat siksi, että jollekulle on tulossa leikkaus, tai että he rukoilevat jonkun muun hyvän asian puolesta. Noh, tässä synagogassa ei ollut mitään sellaista. Kaikki koski valtaa ja ryhmän intressejä ja siinä asian ydin olikin. Ja kun ryhmä on noin päättäväinen ja noin keskittynyt, sillä on helpompaa, paljon helpompaa, kun kaikki muut huolehtivat omista yksityisasioistaan.

KAS: Sallittiinko sinun esitellä itsesi ja kysyä muutama kysymys?

WEBER: (Nauraa) Toivoin, ettei kukaan tunnistaisi minua, koska silloin siellä olisi ollut hieman epämukava tunnelma, jos minut oltaisiin tunnistettu. Siellä oli vain muutama ei-juutalainen, mutta ylivoimaisesti -- sanoisin 98% -- yleisön jäsenet olivat juutalaisia; se oli juutalaisten kokous. Se ei ollut yksityinen kokous, siitä kerrottiin etukäteen lehdessä ennen kuin menin sinne. Olin pääasiassa kiinnostunut näkemään, kuinka kongressiedustaja puhuisi ihmisille. En arvannut kuinka laaja-alainen tapaaminen se olisi.

KAS: Erittäin mielenkiintoinen analyysi. Ehkäpä tulet kirjoittamaan jotain siitä kokouksesta?

WEBER: Luulenpa tekeväni niin. Olen kirjoittanut jo jotain siitä, ja luultavasti hienosäädän sitä ja julkaisen sen.

KAS: Viime viikon Toronto Star -lehdessä näimme juutalaisen asianajajan Alan Youngin kirjoituksen, jonka voisi nähdä täydellisenä vastakohtana sille pääkirjoitukselle, josta mainitsit, joka oli Globe and Mail -sanomalehdessä. Ensiksikin. Young esittää National Alliancen, William Piercen, Jim Keegstran, ja Ernst Zündelin esimerkkeinä "vihaajista" ja sitten hän avoimesti ehdottaa kidutusta ja Kellopeliappelsiini -tyylistä mielen uudelleenohjelmointia käytettäväksi vihaajiin. Jos sallitte, lainaan osaa tästä mielettömästä teksistä, ja kysyn sitten mielipidettäsi. Tämä on Alan Yuong, juutalainen asianajaja:

"On ihmeellistä, että rikosoikeuden viranomaiset yrittävät enemmän muuttaa prostituutiosta syytettyjen ilotyttöjen uskomuksia ja käyttäytymistä kuin maailman Ernst Zündeleiden ja Jim Keegstrassien. Aivan kuten jotkin syövät vaativat ruumiiseen tunkeutuvaa kirurgiaa, viharikollisuus vaatii myös kovia toimenpiteitä. Tavanomainen poissa-silmistä, poissa-mielestä -lähestymistapa moderniin rangaistukseen ei toimi tässä tapauksessa. Äärimmäisen typeryyden rikoksiin tarvitaan Kellopeli Appelsiini -oikeutta - viharikollisen sitomista tuoliin määrittämättömäksi ajaksi ja hänen silmiensä pitämistä auki metallikiinnikkeillä, jottei hän voi paeta elokuvan keinoin esitettyä kuvamateriaalia, joka on huolellisesti suunniteltu murtamaan hänen neuroottinen kiinnittymisensä itseaiheutettuun älylliseen vammaisuuteen. Viharikollisuuden yhteydessä minua harmittaa, että meillä on perustuslaissa kielto julmaa ja epätavallista rangaistusta vastaan. En ole sitä mieltä, että suostuttelu tai uudelleenohjelmointi ovat välttämättä julmia, mutta valtion rangaistutapana ne ovat epätavallisia. Kuitenkin, jos rikos on uniikki pitäisi myös rangaistuksenkin olla sellainen. Se, että vain määrätään enemmän aikaa vankilassa tai suuremmat sakot, on umpikuja. Tarvitsemme rangaistusta, joka voi polkaista aivot käyntiin uudelleen."

Mitä sanottavaa sinulla on tuohon, Mark?

WEBER: Mielestäni on tärkeää, että ihmisten tulisi muistaa tämä. Se näyttää Alan Youngin ja juutalaisten johtajien mentaliteetin ei-juutalaisia kohtaan. He katsovat, että ei-juutalaiset ovat tavallaan tyhmiä, ja että he ovat ihmisiä, joita täytyy ohjata eteenpäin koska he saattaisivat ruveta saamaan vääriä ideoita. Jotain tuon kaltaisia mentaliteetteja on jo käytössä yhteiskunnassa -- ei siinä kapeassa mielessä, missä hän siitä puhuu -- vaan ne ovat jatkuvassa käytössä yhteiskunnassamme holocaust-tarinan muodossa, mikä on suunniteltu samaa asiaa varten -- mikä on ei-juutalaisten saamista uskomaan, että kaikki mitä juutalaiset haluavat pitäisi hyväksyä, koska he ovat niin jaloa ja viatonta ja puolustuskyvytöntä kansaa, että sanan "ei" sanominen juutalaiselle ryhmälle on melkein rikos, se on aivan hirveä asia. Ja amerikkalaisia ruokitaan koko ajan järjettömällä määrällä propagandaa tuon mielikuvan edistämiseksi.

Mutta se kertoo myös jotain muutakin. Se kertoo, että ne ihmiset, jotka vastustavat juutalaista valtaa ja juutalaisten intressejä, esitetään mieleltään sairaina. Nyt, tällä pääsemme pääkysymykseen, kysymykseen, jota ihmiset ovat aikojen saatossa yrittäneet selvittää. Miksi tämä asia, jota kutsutaan juutalaiskysymykseksi, uusiutuu aina vain uudelleen? Tai, sanotaan toisin, miksi antisemitismiä on olemassa? Totta kai, se on typerä termi, se ei kuvaa asiaa oikein, mutta miksi tämä ajatusmalli on olemassa?

Elie Wieselin selitys tähän on se, että se on vain mysteeri. Se on jokin viruksen tapainen ilmassa -- tauti, jonka ihmiset jostain ihmeen syystä saavat ja yht'äkkiä se on suuri ongelma. No, tuohan on aivan absurdia. Se on täydellistä totuuden kieltämistä, siitä miten ihmiset käyttäytyvät ja miten historia menee. Hänen kunniakseen täytyy sanoa, Theodor Herzl, modernin sionismin keksijä, käsittelee tätä kysymystä kirjassaan The Jewish State, joka on modernin sionismin manifesti. Hän sanoo, että antisemitismin esiintyminen on täysin ymmärrettävä ja luonnollinen reaktio ei-juutalaisilta siihen tosiasiaan, että juutalaiset eri yhteiskunnissa joissa he elävät, ovat erillistä kansaa, ja että he ajavat eteenpäin omia intressejään, jotka ovat ristiriidassa niiden ihmisten, joiden keskuudessa he elävät, intressien kanssa. Ja hän sanoo, että on aivan ymmärrettävää, että ei-juutalaiset tulevat vihaisiksi ja lopulta vastustavat tätä.

KAS: Se on tervettä järkeä.

WEBER: Se on vain tervettä järkeä. Joten Herzlin vastaus tähän ongelmaan on se, että juutalaiset luopuvat asumisesta ei-juutalaisten parissa ja menevät asumaan erilliseen omaan maahansa ja tulevat, niinkuin hän sanoo "nomaaliksi kansaksi". No, se ei ole toiminut noin, mutta se on hänen ratkaisunsa asiaan. Asian ydin on se, että edes hän tekee jotain rationaalista, järkevää analyysiä tästä ongelmasta. Alan Youngin, tämän juutalaisen asianajajan, jota lainasit äsken, tapauksessa tämä on paljon vaikeampaa koska hän ei pysty -- ei yksinkertaisesti pysty -- katsomaan asioita ei-juutalaisten näkökulmasta. Miksi juutalaisen pitäisi olla yllättynyt, jos esimerkiksi ranskalainen haluaa pitää Ranskan ranskalaisena aivan kuin juutalaiset haluavat pitää Israelin juutalaisena? Tämä on täysin ymmärrettävä ajatusmalli, että japanilainen haluaa pitää Japanin japanilaisena, ranskalainen Ranskan ranskalaisena ja niin edelleen. Missä tahansa ihmisillä on uskollisuutta heidän juurilleen ja kulttuurilleen, se on täysin ymmärrettävää. Totta kai, juutalaiset vaativat sitä itselleen, mutta näyttää siltä, että he eivät pysty ymmärtämään, että ei-juutalaisilla voi olla täysin samoja tunteita, ja etteivät he pidä siitä kun ryhmä, joka ei ole heidän omaa kansaansa, tulee ja ottaa valtavia määriä valtaa ja muuttaa tämän yhteiskunnan kulttuurillisen ja poliittisen agendan sellaiseksi, mikä on vastakkainen sen kantaväestön eduille.

KAS: Olin aivan järkyttynyt tämän kirjoittajan asenteesta niitä kohtaan, jotka ovat eri mieltä, joilla on erilainen näkökanta, siitä kuinka heitä tulisi kohdella epäinhimillisellä tavalla; heitä tultaisiin kiduttamaan siihen asti kun he antaisivat periksi, kun he vaihtaisivat mielipiteitään. Se on minusta järkyttävää.

WEBER: Kyllä, se on. Se on ihmeellistä. Nyt, tätä ajatusmallia on tutkittu Professori Kevin McDonaldin toimesta kolmessa kirjassa jotka hän on kirjoittanut juutalaisuudesta ja juutalaisten käyttäytymysestä läpi historian. Ja hän kertoo niissä yhä uudelleen ja uudelleen siitä, miten väärä kuva juutalaisilla on, ei vain itsestään ja suhteestaan ei-juutalaisiin, vaan myös siitä, millaisia ei-juutalaiset ovat. Ja me näemme uudelleen ja uudelleen sen eräänlaisena ylireagointina ja ylimielisyytenä, ja me näemme sen uudestaan jokapuolella maailmaa.

Yksi niistä asioista, jotka ovat omituisia ja todella vaikeita, mielestäni, ei-juutalaisille ymmärtää, ovat ne, että -- ja tämän näkee Vanhasta Testamentista ja juutalaisista elokuvista ja kirjoista -- juutalaiset näkevät tämän vihamielisyyden heitä kohtaan, jota on ilmennyt lukuisina eri aikoina, siten, ettei se johdu siitä, että he olisivat pahoja, vaan että se johtuisi siitä kuinka hyviä he ovat. Tämän näet Vanhassa Testamentissa. Se on ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, joka kertoo juutalaisista Egyptissä; se löytyy Esterin kirjassa koskien juutalaisia Babyloniassa.

Vaino on vain lisätodiste monille juutalaisille juutalaisten jaloudesta ja valitsemuksesta ja suuruudesta. Monet muut ihmiset voisivat vain ottaa askeleen taaksepäin ja sanoa, "Hei, ehkäpä siinä on joku suhde, miten juutalaiset toimivat ja mitä ihmiset ajattelevat juutalaisista". Mutta juutalaisille -- valtavan suurissa määrin -- tämä ei ole se tapa, miten he sen näkevät. Siinä on lähes perverssiä ylpeyttä katsoa sitä mitä tapahtuu ja sanoa "no, he vihaavat meitä", koska sitä vihaa pidetään eräänlaisena kunniakirjana tai kunniamitalina.

KAS: Mitä mieltä olet siitä ajatuksesta, että huippukohta, juutalaisen vallan huippu, joskus aiheuttaa ihmisten heräämisen tietoisuuteen tuosta vallasta?

WEBER: Noh, oli aika jolloin luulin, että tuo huippukohta oli jo saavutettu. Luulin, että se tapahtui jopa pari-kolmekymmentä vuotta sitten, kun Nixon oli presidenttinä, vuoden 1973 sodan aikana. Mutta olen yllättynyt siitä, että kun juuri luulin ettei asia voi enää pahentua, se pahenee koko ajan. Ja se on nyt erittäin selvää, mielestäni, että Amerikan hallitus on valmis yhä enemmän kuin koskaan ennen pettämään ja vaarantamaan, ei ainoastaan ihmiskunnan intressejä vaan myös Amerikan intressit tässä hullussa liitossa Israelin kanssa. Tämän voi nähdä vain selvemmin ja selvemmin viikko viikolta. Yhä suurenevissa määrin se on selvempää maailmalle -- ja sen pitäisi olla selvempää amerikkalaisille -- että Yhdysvallat ja Israel ovat käytännössä kahdestaan, ei ole olemassa todellista vahvaa tukea tälle hullulle liittoumalle. Kun amerikkalaiset politiikot sanovat olevansa sitoutuneita Israeliin -- että he aikovat taata Israelin olemassaolon -- amerikkalaisten pitäisi tarkentaa huomiotaan, koska tämä viittaa siihen, että he tuhlaavat vain lukemattomia miljardeja dollareita ja uhraavat monia, monia amerikkalaisia ihmishenkiä lisää tämän hullun liiton takia. Tämä on yhä selvempää ja selvempää, joten olen yllättynyt, että sitä on jatkettu näinkin pitkälle.

KAS: Mihin suuntaan olemme menossa tässä maassa? Onko juutalaisten ylimielisyys valtaamassa lisää alaa perustuslailta kuten se tähän mennessä on tehnyt, polkien oikeuksiamme, vangitsemalla toisinajattelijoita, vai ovatko juutalaiset menneet jo yli laidan?

WEBER: Sitä on vaikea sanoa, mutta Los Angeles Timesissa oli hämmästyttävä artikkeli muutama päivä sitten, kun lehti analysoi sitä kuinka Rumsfeld tekee suunnitelmia sotilashallituksen luomiseksi, jonka on tarkoitus ottaa valta Yhdysvalloissa siinä tapauksessa, että suuri terrorihyökkäys tuhoiisi polittiset rakennelmat. Se on vaarallinen asia, ja muista kuinka William Pierce ennakoi tuota asiaa, että asiat menevät huonompaan suuntaan paljonkin, ennenkuin ne menevät parempaan suuntaan, ja olen hämmästynyt siitä, kuinka kauaskatseisia hänen ennustuksensa ovat olleet. Vuosi ennen syyskuun 11. -hyökkäyksiä William Pierce kirjoitti artikkelin jossa hän ennakoi -- varsin hämmästyttävästi -- että jonkinlainen isku voisi aivan hyvin kohdistua World Trade Centeriin. Muistaakseni hän kirjoitti: "Jos olet kävelemässä Manhattanilla New Yorkissa, sinun on paras pitää kypärää, koska World Trade Center, tämä suuri Amerikan taloudellisen mahdin symboli, voi joutua hyökkäyksen kohteeksi."

KAS: Hän antoi myös yleisen varoituksen: "Pysy poissa korkeista rakennuksista."

WEBER: "Pysy poissa korkeista rakennuksista". Tuo on varsin vaikuttavaa! Jos Bushin hallituksen edustajat olisivat kuunneelleet Pierceä jonkun muun sijasta, he olisivat ehkä onnistuneet estämään syyskuun 11. hyökkäykset.

KAS: Noh, niin pitkään kuin meillä on sananvapautemme, pidetään vauhtiamme yllä, jotta kansamme tietoisuus kasvaisi ja toivottavasti toisi muutosta maailmaan -- muutosta parempaan. Ja kiitos sinulle, Mark, kaikesta siitä työstä jota teet Institute for Historical Review:ssä tuodaksesi totuuden ihmisille, ja kiitos siitä, että olit vieraana American Dissident Voicesissa.

WEBER: Kiitos Kevin. Kaikkea hyvää sinulle.