8.

revisionistien väite:

Amerikkalainen teloitusasiantuntija Fred Leuchter teki tieteellisen läpimurron todistaessaan, että niinsanottuja kaasukammioita Auschwitzissä ei ollut voitu käyttää väitettyyn tarkoitukseensa.

 

Leuchterin raporttien jälkeen Fred Leuhteria vastaan on ilkeästi hyökätty kahdesta syystä: 1) Hänellä ei ollut insinöörin tutkintoa kirjoittaessaan uraauurtavat tutkimuksensa, sekä 2) Zündelin puolustus maksoi hänelle, joten hänen katsottiin olevan kallellaan revisionistisen näkökulman suuntaan.

Totuus on puurossa.

On totta, ettei Leuchterilla ollut sopivaa oppiarvoa. Jeesus Kristuksellakaan ei ollut oppiarvoa kristinopissa. Marxilla ei ollut oppiarvoa marxilaisuudessa.

Sen, mitä Leuchter keksi, voivat todistaa, ja ovat riippumattomasti todistaneet, insinöörit joilla on moitteettomat oppiarvot.

Fred Leuchter oli häntä suositelleen Warden Bill Armontroutin mukaan mitä kysytyin teloitusvälineiden asiantuntija Amerikassa, ennenkuin Holokaust-puolestapuhujat tuhosivat hänen uransa ja maineensa.

Warden Armontrout todisti vuoden 1988 Zündel-oikeudenkäynnissä, että Yhdysvalloissa on hänen tietämänsä mukaan vain yksi konsultti, joka tuntee kaasukammioiden rakenteen, käytön ja ylläpidon, ja hän on Fred Leuchter.

Armontrout kehotti Zündeliä ottamaan yhteyttä Leuchteriin. (Armontroutin todistuksen yhteenveto on kirjassa Did Six Million Really Die? Todistusraportti kanadalaisessa "väärien uutisten" oikeudenkäynnissä Ernst Zündeliä vastaan, 1988, toimittanut Barbara Kulaszka, sivut 351-353)

Leuchter oli erittäin ammattitaitoinen, hyvinpalkattu ja kunnioitettu mies alallaan, kunnes Holokaustin puolestapuhujien ilkeät hyökkäykset tuhosivat hänen taloutensa ja maineensa; he näkivät Leuchterin tutkimustulosten vaarantavan tuottoisan huijauksensa, joka vuosien ajan toi heille miljardeja dollareita. Lisäksi tuomari Thomas oli todennut hänet päteväksi asiantuntijatodistajaksi Zündelin oikeudenkäynnin aikana. Kuka tahansa vakavastiotettava tutkija olisi voinut todistaa sen tarkistamalla Zündelin vuoden 1988 oikeudenkäynnin pöytäkirjat, jotka koskivat Leuchterin todistusta. (Leuchterin todistuksen yhteenveto on kirjassa Did Six Million Really Die? Todistusraportti kanadalaisessa "väärien uutisten" oikeudenkäynnissä Ernst Zündeliä vastaan, 1988, toimittanut Barbara Kulaszka, sivut 354-362)

Toinen syytös on, että Zündelin puolustus maksoi Leuchterille ja siten hänen löydöksensä ovat automaattisesti ëepäilyttäviäí.

Tietenkin Zündelin puolustus maksoi Fred Leuchterille. Hänet palkattiin menemään Auschwitziin hyvin dramaattista, salaista tehtävää suorittamaan Ernst Zündelin ollessa oikeudessa Torontossa 1988, taistelemassa vapautensa ja maineensa puolesta. Ei ollut aikaa eikä rahaa etsiskellä ketään muuta. Hän ei ollut hämärämiesspesialisti, kuten toistuvasti on väitetty.

Lisäksi Leuchter totesi heti alussa Zündelille ja hänen lakimiehelleen, ennenkuin edes meni Auschwitziin, että uskoi Auschwitzin kaasukammioväitteeseen ja jos hän löytäisi sille todisteita, hän kertoisi niin valan velvoittamana sekä raportissaan.

Zündel palkkasi hänet silti ja lähetti matkaan, koska hän oli varma faktoistaan ja luotti Leuchterin ammatilliseen rehellisyyteen.

Leuchter meni. Hän näki. Hän palasi hyvin valaistuneena miehenä.

Lue, mitä hänellä oli sanottavanaan. (Leuchter, Fred A, The Leuchter Report: The How and the Why. Journal of Historical Review 9, 1989, sivut 133-139)

Siispä Leuchter sai maksun työstään. Entä sitten? kuka maksoi Pressacin tutkimuksista ja kirjasta? Kuka maksoi Beate Klarsfeldin säätiöstä? Kuka maksoi Zündelin tapauksen tutkimuksen tiivistelmästä kirjassa ëHate on Trialí (Viha oikeudessa)? (Gabriel Weinmann ja Conrad Winn, Hate on Trial, Mosaic Press, Oakville, 1986)

(Ei, ei se jota luulette! Ainakin osittain sen tekivät kanadalaiset veronmaksajat!)

Kanadan hallitus maksoi tri Hilbergille ja tri Browningille heidän asiantuntijuudestaan Holokaustin puolestapuhujien väitteen tukemisessa. Yksistään Browning sai melkein 25000 dollaria Ernst Zündeliä vastaan todistamisestaan -lahjana kanadalaisilta veronmaksajilta.

Kumoavatko nämä kaksi tosiasiaa, se että Leuchter sai maksun ja se, että hänellä ei ollut tarvittavia kumileimasimia tehdäkseen työn, tieteelliset havainnot jotka voidaan tarkistaa ja todistaa? Kun Leuchterilta kysyttiin, mikä esti jonkun maksusta moittivan hänen (Leuchterin) tieteellisiä havaintojaan, Leuchter sanoi yksinkertaisesti:

"Kuka tahansa, joka tekisi sen, riskeeraisi ammatillisen asemansa."

Löytyykö insinöörikunnasta arvossapidettyjä ammattilaisia, jotka ovat halukkaita astumaan esiin ja toistamaan sen mitä Leuchter teki? Meidän on vain odotettava ja nähtävä.

Revisionistin todellisuus on ankea. Juuri nyt Saksassa tutkija, joka todistaa Leuchterin havainnot, menettää työpaikkansa ja joutuu vankilaan. Toinen tapaus on Lüftlin raportti. Walter Lüftl on itävaltalainen insinööri. Vuosia hän oli Itävallan Insinöörikamarin, kaikkia itävaltalaisia insinöörejä edustavan elimen puheenjohtaja. Hän oli oikeuden hyväksymä asiantuntija, joka usein kutsuttiin todistamaan teknisissä asioissa. Hän tarkasti Auschwitzin ja tuli samanlaisiin johtopäätöksiin kuin Leuchter. Itävaltalaiset syyttivät häntä viipymättä rikoksesta, koska hän oli sanonut parhaan teknisen näkemyksensä perusteella, että Auschwitzin ëkaasutuslaitoksetí olivat huijausta. Tämä aiheutti hänelle paljon tuskaa. Sen seurauksena hän erosi paikaltaan. Media oli hurjana. Useiden vuosien jälkeen valtio luopui hiljaisesti tapauksesta. Vielä huonommin kävi nuorelle Germar Rudolfille, saksalaiselle tiedemiehelle jolla oli loistavat tutkinnot eikä pienintäkään huomauttamista suosituksissaan tai ansioluettelossaan. Hän kirjoitti loistavan raportin. (Das Rudolf Gutachten, Cromwell Press, 1993) Hänen elämänsä ja uransa ovat pilalla, samalla kun Browningin omaisuus kasvoi pilviin asti.

Pelkästään tästä syystä ei löydy monia ihmisiä, jotka lähtisivät vapaaehtoisesti taivaltamaan Auschwitziin omien tutkimusvälineidensä kanssa.

__________________________


Yhteenvetona:


Kukaan ei kiellä keskitysleirien olemassaoloa. Ne olivat internointikeskuksia, joita oli huomattavasti väitettyä vähemmän. Ne eivät olleet tappamiskeskuksia.

Tosiasiassa, Time Lifen vangeista kertovan kirjasarjan mukaan Saksan keskitysleirien määrä oli alle yksi kuudesosa USA:n japanilaisille, saksalaisille, italialaisille sekä sotavangeille tarkoitettujen leirien määrästä, ja huomattavasti pienempi kuin liittoutuneiden raaían liittolaisen, Stalinin, Gulagin leirien määrä.

Nämä leirit, kuten Auschwitz, pitivät sisällään juutalaisia, monien muiden kansallisuuksien joukossa. Ne pitivät sisällään myös rikollisia, mukaanlukien saksalaisia rikollisia. Niissä oli maanpettureita, vakoilijoita ja muita, jotka sabotoivat sotaa käyvää Saksaa.

Vielä kerran: Ne olivat internointikeskuksia. Ne EIVT olleet tappamiskeskuksia.

Kukaan ei jäänyt henkiin Stalinin tappajaryhmien jäljiltä Katynissä, ja hyvin harvat jos kukaan selvisivät hengissä Kolyman jäisestä haudasta ja monista muista Stalinin leiristä. Kannattaa toistaa, että pahamaineinen Holokaust on ainoa ëkansanmurhaí, jota eloonjääneet ëtodistavatí päivittäin.

On surullisen totta, että kymmeniätuhansia eri kansallisuuksiin kuuluvia kuoli saksalaisten eri leireissä, suurelta osin aliravitsemuksen, ahtauden, puutteellisen hygienian ja lääkkeiden puutteen takia. Epäilemättä jotkut kuolivat huonon hoidon takia ja jopa raakojen vartijoiden julmaan käsittelyyn. Ihmisluonto on, ja oli, sellainen kuin on, joten julmuuksia on täytynyt esiintyä. Kukaan ei kiellä, etteikö yksittäisiä julmuuksia olisi tapahtunut. Kuka voi kuvitella, miltä vartijasta on voinut tuntua ja miten hän on voinut toimia kuultuaan juuri, että hänen oma vauvansa oli palanut kuoliaaksi todellisessa Holokaustissa nimeltä Dresden - puolustuskyvyttömässä, strategisesti merkityksettömässä pakolaisten täyttämässä kaupungissa? Mitä jos hän juuri sai selville, että hänen oma äitinsä oli hautautuneena Hampurin tai Berliinin raunioihin? Hänellä ei ole ollut ystävällisiä tunteita niitä kohtaan, joita piti vihollisinaan. Niissä olosuhteissa juutalaiset ovat saattaneet olla korkealla hänen listallaan.

Nämä kokemukset eivät koskeneet vain ënatsileirejäí.

Niitä oli myös kymmenillä miljoonilla ihmisillä Stalinin poliittisten vankien ja sotavankien leirien saaristossa. Tämän kohtalon kokivat hollantilaiset japanilaisten käsissä, britit ja kanadalaiset Burmassa, Singaporessa ja Hong Kongissa. Sen kokivat amerikkalaiset Filippiineillä ja saksalaiset Puolassa, Tsekkoslovakiassa, Jugoslaviassa ja Ranskassa.

Ja älkäämme unohtako, että sen kokivat saksalaiset Saksassa sodan jälkeen Amerikan armeijan Rheinwiesenin kuolemanleireillä, joita kanadalainen kirjailija James Bacque kuvailee kirjassaan Other Losses (Muut menetykset) ja äskettäin julkaistun uuden kirjansa Of Crimes and Mercies (Rikoksista ja armoista) johdannossa. Bacque väittää, että liittoutuneiden harkitun politiikan suorana seurauksena kuoli yhdeksän miljoonaa saksalaista.

Kaikki nämä kuolemat olivat traagisia kuolemia. Ne olivat traagisia juutalaisille ja ne olivat traagisia saksalaisille. Ne olivat traagisia kaikille, jotka olivat mukana sodassa. Merkittävää revisionistia tri Robert Faurissonia lainataksemme: "Puhutaan sotarikoksista. Sota itsessään on rikos."

Väite, että oli julmuuksia ja niiden rinnastaminen sitten kansanmurhaan on virheellistä ja petosta. Tilastollinen ja logistinen humpuuki siitä, mistä ketkäkin juutalaiset joutuivat mihinkin leiriin, ja miksi ja milloin, dokumentoitiin kauan sitten Walter Sanningin hyvin yksityiskohtaisessa kirjassa nimeltä The Dissolution of European Jewry (Euroopan juutalaisten hajoaminen).

Holokaustin puolestapuhujien viimeisimmissä kiemuroissa ja käännöksissä tanssissaan suuren Holokaust-myytin ympärillä he haluavat sinun uskovan, että kuolemanleirit olivat enimmäkseen idässä (jossa suurimman osan juutalaisista sanottiin asuneen) ja että harvat kuolivat vanhan Saksan valtakunnan alueella - koska salaisuuden pitäminen olisi ollut helpompaa idässä.

Vau mikä väläys!

Tosiasia on, että kymmeniätuhansia ihmisiä kuljetettiin sodan lopussa junilla Puolan Auschwitzistä muihin leireihin Saksan vanhojen rajojen sisällä -Elie Wiesel, Sabina Citron ja Anne Frank heidän joukossaan.

Tämä tehtiin saksalaisten kustannuksella ja vaivannäöllä. Sitä tuskin tehtiin jotta heidät olisi saatu tapetuiksi. Olisi ollut helppoa jättää heidät kuolemaan nälkään hylättyihin keskitysleireihin, kun ihmiset ryömivät kommunismia karkuun.

Ei ollut mitään saksalaisia ëkuolemanleirejäí. Piste. Ihmisiä kuoli jokaisessa sota-ajan keskitysleirissä lukemattomista ikävistä syistä, korkea ikä mukaanlukien.

On kiinnitettävä huomiota vielä yhteen kohtaan, ja sillä on tekemistä maailmankuulun Auschwitzin muistolaatan kanssa.

Vuosikymmenien ajan tässä laatassa väitettiin, että neljä miljoonaa ihmistä tapettiin kansanmurhassa Auschwitzissä. Kuten tri Faurisson esitti, huhtikuun 3 päivään 1990 asti tässä muistolaatassa, jonka luo Paavi ja monien maiden presidentit vietiin, että he voisivat polvistua olemattomien uhrien edessä, oli seuraava kaiverrus 19 kielellä:

"Neljä miljoonaa ihmistä kärsi ja kuoli täällä Natsimurhaajien käsissä vuosien 1940 ja 1945 välisenä aikana."

Melkein puoli vuosisataa intellektuaaliset huijarit ja moraalittomat kieroilijat ovat harkitusti huiputtaneet noin 500000 herkkäuskoista turistia, jotka ovat vierailleet anti-saksalaisten valheiden ja kauhujen teemapuistossa Auschwitzissä ja Birkenaussa - jossa matkaoppaat, kirjat ja filmit vuosikymmeniä väittivät kivenkovaan, että kaikki mitä kävijä näki oli ëalkuperäisessä tilassaaní.

Uusi teksti on tällainen: "Olkoon tämä paikka, jossa Natsit murhasivat 1500000 miestä, naista ja lasta, valtaosa heistä juutalaisia Euroopan eri maista, ikuisesti ihmiskunnalle epätoivon ja varoituksen huuto." (Luc Rozenzweig, Auschwitz, la Pologne et legÈnocide, (Auschwitz, Puola ja kansanmurha), Le Monde, 27 tammikuuta 1995, sivu 1)

Miksi lukumääriä oli pienennetty?

Nyt Holokaustin puolestapuhujat sanovat: "No, ei se ollut meistä kiinni. Neuvostoliittolaiset sepittivät ne."

Tämän väitteen mukaan pahat neuvostoliittolaiset

"...tarkoituksellisesti yliarvioivat Auschwitz-Birkenaussa kuolleiden ei-juutalaisten määrän moninkertaisesti. Kommunismin päättyessä Puolassa ja entisessä Neuvostoliitossa virkailijat Auschwitzin museossa ovat tarkasti laskeneet kuolleiden lukumäärää täsmäämään historioitsijoiden arvioiden kanssa, jotka vuosia ovat väittäneet, että Auschwitz-Birkenaussa kuoli yhdestä puoleentoista miljoonaan ihmistä, 80-90 % heistä juutalaisia." (Simon Wiesenthal Centerin julkaisema The Breitbard Document)

Selvä, syytetään venäläisiä ja puolalaisia. Ei anneta revisionisteille kunniaa siitä, että luvut kutistuvat ja kutistuvat tieteellisen tarkastelun suurennuslasin alla.

Miksi emme vielä kerran katsoisi tri Faurissonin paljastavaa kaaviota?



Tri Faurisson, tyylilleen uskollisena, tarkkana tiedemiehenä ja huolellisena tutkijana, miehenä joka on omantunnontarkasti rehellinen niin ystäville kuin vihollisille, kertoo sen mitä toistaiseksi tiedetään. (Täydellinen selostus on liitteessä A)

Ylläoleva kaavio tehtiin joulukuussa 1995 vastauksena ilmoitukseen, jonka Jewish Anti-Defamation League pani New York Timesiin. Ilmoituksessa kysyttiin: Mitä tapahtui kateissa oleville juutalaisille?

Tämä on juuri se kysymys jota revisionistit kysyvät, kysymys jonka takia heitä on jahdattu, hakattu, syljetty päälle, mustattu, syytetty, tuomittu, pantu vankilaan ja jopa tapettu. Miksi on ërikollistaí haluta tietää, miksi luvut pienenevät ja pienenevät - kuten puhkaistu ilmapallo?

Eikö ole hyvä uutinen, pikemminkin kuin huono uutinen, että miljoonat eivät kuolleetkaan Auschwitzissä? Eikö sitä ole syytä iloita?

Tiedämmekö todella koskaan mitä tapahtui ja miten paljon uhreja oli? Emme, ellemme voi esittää kysymyksiä!

Zündelin ryhmän käynnistämän, hra Gorbatshoville muutama vuosi sitten suunnatun intensiivisen kirjoituskampanjan jälkeen neuvostoliittolaiset lopulta julkistivat jäljellä olevat Auschwitzin kuolleiden kirjat, jotka he olivat ottaneet haltuunsa vuonna 1945.

Yllätys! Arvatkaa mitä?

Niinsanottu ëneljä miljoonaaí, joka oli tarkistettu 1,5 miljoonaan, on kutistunut 74000 todistettuun kuolleeseen!

Kaikki tarkasti kirjattuna - nimi, päivämäärä, kansallisuus, uskonto, aika ja kuolinsyy!

Saksalainen tutkija Tjudar Rudolf, joka hallitsee sujuvasti saksaa, englantia, ranskaa, jiddishiä ja puolaa ja ymmärtää useimpia slaavilaisia nimiä ja kieliä, on tunnollisesti käynyt läpi kaikki nämä neuvostoliittolaisten Auschwitz-luettelot ja laskenut kuolleiden juutalaisten määrän nimen ja uskonnon perusteella - hyväksyen joukkoon myös slaavilaistetut nimet.

Lopputulos?

Vähän yli 30000 Auschwitzissä kuollutta juutalaista.

Tämän on Holokaust-revisionismi saanut aikaan!

Tämän miehen tietoihin perustuvan analyysin mukaan, kaiken sen perusteella mitä tiedämme tänä päivänä, noin 30000 juutalaista menetti henkensä Auschwitzissä ja ympärillä olevilla Auschwitzin kompleksiin kuuluvilla työleireillä, pääasiassa sairauksien ja ahtauden takia.

Tämä on riittävän traaginen ihmismäärä. Miksi meidän tarvitsee liioitella? Oikeuttaaksemme jotakin? Inhottavan vihakampanjan puolen vuosisadan ajan entistä vihollista vastaan? Hallitusta vastaan, joka joutui historian lehdille noin 50 vuotta sitten?

Siitä kaikestako tässä on kysymys?

Vai eikö tarkoituksena ole pikemmin pitää saksalaiset jatkuvassa henkisessä, poliittisessa ja taloudellisessa orjuudessa ja tehdä heidät alttiiksi kaikille uusille, huonosti naamioiduille kiristysohjelmille, jotka ovat pusertaneet heiltä yli 100 miljardia D-markkaa Holokaustin puolestapuhujille ja heidän heimonsa jäsenille, laitoksille ja organisaatioille - unohtamatta Israelin valtiota? Jota ei edes ollut olemassa väitettyjen, Natsien tekemiksi oletettujen rikosten aikaan?

Saksalaisten ja Saksan etnisen väärinkäytön on loputtava. Holokaustissa ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan kysymys ylistetystä ëjuutalaisesta uhriudestaí. Siinä on kysymys kiristyksestä. Valtapolitiikasta. Ja rahasta ja kostosta ja vihasta!

Saksan kansa, josta suurin osa ei ollut syntynytkään kun toisen maailmansodan tragedia kohtasi sen maata, on maksanut valtavia, valtavia korvaussummia juutalaisvaltiolle ja juutalaisille ihmisille - monet heistä perillisiä, jotka samalla tavalla eivät itsekään olleet vielä syntyneet silloin kun se, mitä maailma on opetettu sanomaan ëHolokaustiksií, tapahtui.

Näillä saksalaisilla on oikeus kaikkiin faktoihin. Holokaustin puolestapuhujat esittävät röyhkeästi ëfaktansaí väärin niin, että ne sopivat heidän suvaitsemattomaan toimintatapaansa, joka kohdistuu kaikkiin jotka haluaisivat kysellä heidän kohtuuttomista, salamyhkäisistä menetelmistään ja tavoitteistaan, joissa käytetään salaisia agentteja, lahjuskassoja, boikotteja, uhkailuja ja Holokaust-terrorismia.

Uusien saksalaissukupolvien saattaminen uhreiksi isoisiensä ja pian iso-isoisiensä rikoksista, todellisista ja kuvitelluista, ei ole keino, jolla maailmaan luodaan rauhaa, suvaitsevaisuutta ja yhteisymmärrystä.

Ernst Zündel on pöytäkirjan mukaan sanonut, että eilisen vainotuista on tullut tämän päivän vainoojia.

johdanto

revisionistien väite:

1. revisionistien väite:

Holokaust on käyttökelpoista sodanjälkeistä propagandaa, joka alkoi järjestelmällisenä sisäpiirin kampanjana toisen maailmansodan aikana. Se oli yksi rahapiirien taktinen keino pitää omat joukot koossa ja saada maailma, erityisesti Amerikka, mukaan sotaan josta loppujen lopuksi tuli veljessota.


2. revisionistien väite:

Ei ole todisteita siitä, että Holokaustin puolestapuhujien ja vahvasti politisoituneen Hollywoodin teollisuuden kuvailema Holokaust todella tapahtui.



3. revisionistien väite:

Holokaustin uhrien lukumäärää on liioiteltu edesvastuuttomasti.


4. revisionistien väite:

Valtion virallinen juutalaispolitiikka Kolmannessa valtakunnassa oli maastamuutto, ei tuhoaminen.


5. revisionistien väite:

Ei ole löydetty ainoatakaan Hitlerin allekirjoittamaa asiakirjaa, jossa määrättäisiin tuhoamaan juutalaiset.


6. revisionistien väite:

Zyklon B oli desinfiointiaine. Se ei ollut käyttökelpoinen aine joukkomurhaan.


7. revisionistien väite:

Zyklon B oli hyvin myrkyllistä. Koska näin oli, olisi ollut typerää ja vastoin omaa etua vaarantaa Kolmannen Valtakunnan henkilökuntaa panemalla heitä, kuten väitetään, vetämään ruumiita ulos teloituskammioista pian ëkaasuttamisení jälkeen.


8. revisionistien väite:

Amerikkalainen teloitusasiantuntija Fred Leuchter teki tieteellisen läpimurron todistaessaan, että niinsanottuja kaasukammioita Auschwitzissä ei ollut voitu käyttää väitettyyn tarkoitukseensa.

 

the Zundelsite


No hate. No violence. Races? Only one Human race.
United We Stand, Divided We Fall.
Know Your enemy

You too are welcome as a freedom fighter. Act now! Tomorrow it will be too late!
Compose your letter online. Write now to Rdio Islam
Ahmed Rami, writer, journalist, is the founder of the radio station Radio Islam.
Donations to help his work may be sent (in cheques or in notes) to his address:
Ahmed Rami - Box 316 - 10126 Stockholm, Sweden
Phone:+46708121240
Latest additions:
English -Svensk -French -German -Portug -Arabic -Russian -Italian -Spanish -Suomi
© No Copyright. - All texts and files in this Site may be republished and reproduced
as long as Radio Islam-(at http://www.abbc.net) where they are located - is mentioned.

HOME